25. syyskuuta 2016

Minä, Muru ja metsä - Lena Frölander-Ulf

Luen harvakseltaan lasten kuvakirjoja, mutta Lena Frölander-Ulfin Minä, Muru ja metsä (S & S, 2016) viehätti minua niin paljon kansikuvallaan, että päätin kokeilla miten kirja uppoaa aikuislukijaan. Hienosti upposi, sillä päädyin antamaan kirjan metsätunnelmille viisi tähteä. Ihastuin kirjan kuvitukseen ja pienistä tekstipaloista rakentuvaan pieneen-suureen tarinaan.


Kirjassa käsitellään pienen lapsen pelkotiloja ja niiden kohtaamista. Tarina vie lukijan mökkireissulle, metsän äärelle. Äiti tykkää olostaan, mutta lapsi kuvittelee metsän siimekseen vaaroja ja outoja otuksia. Onneksi mukana on Muru-koira, jonka voi ottaa mukaan ulos pissareissulle. Kirjan kuvissa ollaan metsäkävelyllä, ja siellähän tulee vastaan vaikka mitä. Kuten vuorenpeikko, jonka hengityksessä "haisee hiki ja mätä mato". Kirjan lyhyet tekstit ovat todella osuvia, ja yhdessä kuvituksen kanssa niistä rakentuu salaperäinen kokonaisuus:


Miten kaunis kirja! Pidin kuvien lisäksi tarinan luonnonläheisyydestä, ja siitä, ettei tarina sijoittunut nykyajan mukavuuksien äärelle. Ei siis sisävessaa, vaan hädän hetkellä on uskaltauduttava ulos. Tarina muistutti mieleeni muistoja lapsuusaikojen mummolareissuilta. Itä-Suomen mummoni asui maalla, ja hädän yllättäessä oli mentävä ulkohuussiin. Talvipakkasilla ulos taskulampun kanssa ja kesäöinä paljain jaloin kostealla nurmella - peikkoja tai pimeää en silti koskaan osannut pelätä.

Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Kirjallisia kosketuksia, Dysphoria ja Lastenkirjapino
Kirjan tietoja:
Lena Frölander-Ulf: Jag, Fidel och skogen
S & S, 2016
42 sivua

23. syyskuuta 2016

Hajanaisia kirjamietteitä hyvää lukemista -virran varrelta

Perjantai-iltana on aikaa tuijotella Goodreadsiin feediä. Kirjoja, kirjoja... ihmiset lukevat taas vaikka mitä ja kohta voin itsekin päivittää Jhumpa Lahirin Kaima-kirjan luetuksi. Muutama mihinkään liittymätön ajatus syötevirran keskeltä:

Kirja, jonka näin viikolla lähikirjaston pikalainahyllyssä. Vastustin kiusausta ja jätin kirjan hyllyyn. Myöhemmin, myöhemmin! Ensin luetaan edes muutama jo lainattu kirja! Toivottavasti Alan Bradleyn uusimman on joku lainannut, kun käyn seuraavan kerran kirjastossa. En luota siihen, että mielenlujuuteni kestää Flavian edessä loputtomiin:


Kirja, josta mieheni kiinnostui hiljattain niin paljon, että halusi tämän omaan hyllyyn:


Ihana kesäinen kirjamuisto blogini alkuajoilta:

Kirjoja, jonka haluaisin sanoa lukeneeni mutta tuskin luen - no, ainakaan lähivuosina. Mahtavaa, että joku lukee:



Adichie! Hänen kirjansa ovat tainneet majailla TBR-listallani koko kolmivuotisen blogiaikani. Pieni syyllisyyden pistos tuntuu aina, kun hänen kirjojaan pomppii jostain esille. Pitäisi viimein ottaa selvää, miksi niin monet ovat hänen kirjoistaan innoissaan. Puolikas keltaista aurinko jo odottelee kotihyllyssäni, ja ehkä joskus intoudun lukemaan sen tai kauniskantisen hibiskus-kirjan.



Rainbow Rowellin kirjat olivat paljon esillä ainakin tietyissä blogeissa joitakin aikoja sitten. Kiinnostuin, ja latasin jonkun hänen kirjansa lukulaitteeseeni. Siellä se virtuaalipölyttyy edelleen. Tässä muistutus tutustua ihanan nimisen kirjailijan tuotoksiin:


Olen viime aikoina tuntenut vetoa lanu-kirjoihin. Ne taitavat toimia hyvänä tasapainottavana tekijänä työhommille. Taas silmiini osui muutama kiinnostava:

Ääk! Sarja, joka pitäisi lukea loppuun. Rakkaus ei katso aikaa -höpsöttelystä on viimeinen osa lukematta. Sen sijaan lainasin viikolla Gierin unisarjan kakkososan. Kohta minulla odottaa siis kaksi Gierin sarjaa viimeisen osan lukemista...


Ääk! Sarja, johon en ole ehtinyt tutustua. Näitä riittää, erityisesti dekkarien puolella:


Uskaltaudunkohan koskaan lukemaan Poirotin uusia seikkailuja? Todennäköisesti en. Christien tuotanto on klassikkokamaa, ja hänen sankarinsa levätköön rauhassa, se on minun mielipiteeni.

Ja sitten takaisin blogijutun kirjoittelun pariin. Eräpäivä lähestyy, ja seuraava lukija odottaa kirjaa:

Hyvää perjantai-illan jatkoa kaikille!

22. syyskuuta 2016

Doris Lessing: Muutoksen aika

Doris Lessingin Muutoksen aika (Otava, 1986) päättää viisiosaisen Väkivallan lapset -sarjan. Lessingin sarja kertoo Martha Quest -nimisen naisen elämänvaiheista. Kirjojen tapahtumat sijoittuvat pääosin Rhodesian alueelle, mutta viimeisessä osassa Martha on palannut Lontooseen jatkaakseen elämäänsä siellä maailmansotien jälkeen. Sarjassa on koko ajan käsitelty Marthan avulla aikakauden poliittisia vireitä, ja Marthan sisäinen poliittinen näkemys on Muutoksen ajassa saavuttanut jonkinlaisen päätepisteen. Ulkoisesti Marthan elämässä taphtuu Lontooseen saapumisen jälkeen lähinnä sellaista, että hänen elämäänsä astuu jälleen uusi mies, tosin alkuun vain työnantajan muodossa. Sisäisesti onkin sitten melkoinen myllerrys käynnissä, varsinkin kirjan loppuosaa kohden. Martha puntaroi ympärillään olevien ihmisten välisiä suhteita, omaa suhdettaan heihin ja maailman tilaan ja ties mihin.

Jo sarjan aiemmat osat ovat olleet minulle paikoin hidaslukuisia, mutta Muutoksen aika venytti hidasta tahtia äärimmilleen ja kirjasta muodostui minulle loppukesän isoin lukuponnistus. Lukutunnelmat lyhyesti 717 sivua varrelta: ensimmäiset 450 sivua kääntyivät suhteellisen mukavasti, mutta 200 viimeistä sivua oli jo tuskaisempi taival. Mutta kun olin lukenut sarjan neljä ensimmäistä osaa, en halunnut luovuttaa ja pakotin itseni kahlaamaan loppuun asti järkälemäisen päätösosan. Viimeiset 150 sivua etenin silmäilemällä, sillä oli erehtynyt antamaan itselleni välillä luvan lukea kevyempiä kirjoja. Virhe, virhe! Palaaminen nuortenkirjojen, sarjakuvien ja fantasian parista Marthan pohdiskeluiden pariin ei ollut laisinkaan helppoa. Itse asiassa se oli niin piinallista, että totesin silmäilyn olevan ainut vaihtoehto saada Marthan tarina edes jollain tapaa päätökseen.

Muutoksen aika kuvaa Marthan ajatuksenjuoksua pikkutarkasti, ja näitä kuvauksia kevennetään kovin harvoin dialogilla. Minulta Lessingin teksti vaati melko intensiivistä keskittymistä ja paneutumista, ja vaikka koin kirjan loppua kohden todella raskaslukuiseksi, toisaalta myös nostan hattua sille. En muista lukeneeni toista sarjaa, jossa mentäisiin tällä tavoin yhden henkilön pään sisään ja peilattaisiin sitä kautta ajanjakson aatteita ja tunnelmia.

Mietin pitkään kirjalle sopivaa tähtimäärää, ja päädyin viimein neljään tähteen. Se on tietysti huikeassa ristiriidassa sen kanssa, että hypin viimeiset sivut lause sieltä, toinen täältä -periaatteella läpi. Arvostan siitä huolimatta Lessingin luomaa Marthan hahmoa ja hänen kauttaan piirtyvää ajankuvaa. Minulle Muutoksen aika oli lopulta liian tuhti paketti, mutta omalla tavallaan se on vaikuttava romaani. Siitä siis kirjalle neljä tähteä Goodreadsiin.


Bloggaukseni sarjan aiemmista osista löytyvät täältä:

Parempien ihmisten lapsi
Hyviin naimisiin
Myrskyn varjossa
Lumous haihtuu

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogissa Illuusioita
Kirjan tietoja:
Doris Lessing: The Four-Gated City (1969)
Suomennos Heidi Järvenpää
Otava, 1986
717 sivua

20. syyskuuta 2016

Joe Abercrombie: Halki puolen maailman (Särkynyt meri #2)

Joe Abercrombien Särkynyt meri -fantasiasarjan toinen osa Halki puolen maailman (Jalava, 2016) jatkaa ykkösosasta tuttua toiminnallista ja viihdyttävää linjaa. Henkilögalleriaa on uudistettu reippaasti sitten ykkösosan, ja päärooliin on nostettu uusi nimi, nuori, vihainen ja taistelunhaluinen nainen nimeltä Thorn Bathu. Hän joutuu kirjan alussa syytetyksi murhasta, mutta erinäisten vaiheiden kautta isä Yarvi ottaa hänet suojelukseensa. Se tietää kovia aikoja Thornille, mutta myös mahdollisuutta näyttää mistä hänet on tehty. No, kovasta luusta on Thorn veistetty, paljastettakoon se tässä.


Kirjan tarinassa Särkyneen meren ympärillä aletaan valmistella sotatoimia ja etsiä liittolaisia tulevia koitoksia varten. Isä Yarvi, Thorn ja laivallinen muuta sakkia lähtevät matkalle tavoitteenaan solmia kumppanuuksia edessä häämöttävää sotaa vastaan (kirjan kolmas onkin nimeltään Puolikas sotaa). Matkakumppanusten toveruuden kasvamista seurataan kirjassa aivan kuten ensimmäisessäkin osassa. Matkan edetessä tapahtuu kaikenmoista, ja on pakko sanoa, ettei juoni runsaista seikkailuista huolimatta ollut aivan niin vetävä kuin sarjan aloitusosassa. Loppua kohden kirja paransi otettaan huomattavasti, mutta Thornin ja kumppaneiden seikkailuissa oli paikoin venytetyn tarinan makua.

Minusta oli silti virkistävää, että henkilögalleriaa oli uudistettu räväkällä kädellä. Toki isä Yarvi punoi taustalla edelleen juoniaan, mutta etualalle nostetut uudet tyypit toivat tuoretta, nuorempaa virtaa tapahtumiin. Kirjan toiminnallisesta otteesta kertoo jotain se, ettei kirjan kiihkeästi eteenpäin menevä yleistunnelma juuri muuttunut sarjan aloitusosaan verrattuna, vaikka tarinan pääosassa oli tällä kertaa nainen. Thorn on luonteeltaan niin hurja ja sotaisa, ettei naismaiselle hempeilylle jää sijaa. Jopa hänelle kirjoitettu romanssi on aika karski ja vähän lapsellinenkin, mutta sopi hyvin Thornin luonnekuvaan. Kirjasarjalle annan ison plussan siitä, että naishahmot tuntuvat olevat kovasti tasa-arvoisia miesten kanssa, vaikka he usein ovatkin sivurooleissa. Heillä on valtaa ja voimaa, ja naiset osaavat sitä myös käyttää.

Sarjan kolmas on totta kai lukulistallani, kun näin pitkälle olen viihtynyt Särkyneen meren parissa. Arvaan, että luvassa on melkoinen rymistelyosa, kun Särkyneen meren ympärysvaltojen kohtaloita ratkotaan!

Kirjan kansiaukeamassa on näyttävä karttakuva Särkyneen meren ympäristöstä:


Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Sain arvostelukappaleen kustantajalta. Kiitos!
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Vinttikamarissa ja Lukunurkkaus
Kirjan tietoja:
Joe Abercrombie: Half the World (2015)
Suomennos Mika Kivimäki
Jalava, 2016
517 sivua

18. syyskuuta 2016

11 kysymystä ja vastausta

Sain Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia -blogin Marjatalta Liebster Award -tunnustuksen. Kiitokset, Marjatta! Olen tähän haasteeseen vastannut jo kertaalleen tämän syksyn aikana, joten en laita sitä enää eteenpäin vaan vastaan ainoastaan saamiini kysymyksiin.

1. Mistä maasta löytyy lempikirjailijasi? Mainitse 1 - 5 kirjailijaa, mutta tietysti eri maista.

Omavaltaisesti rajaan kysymyksen koskemaan dekkareita. Rikoskirjallisuuden suosikkikirjailijoitani löytyy sekä Iso-Britanniasta että Ranskasta. Iso-Britannian suosikkejani ovat murhamamma Agatha Christie, Robert Galbraith (alias J. K. Rowling) sekä skottilaiset herrat Ian Rankin ja Philip Kerr. Ranskalaisia suosikkejani taas ovat Fred Vargas ja Pierre Lemaitre.

2. Mainitse edellisen kysymyksen kirjailijan/kirjailijoiden kirja, josta olet postannut ja linkki olisi myös kiva. 

Pierre Lemaitre: Camille  - trilogian päätösosa oli todella koukuttava!

Fred Vargas: Hyisiä aikoja - ei aivan komisario Adamsberg -sarjan parhaimmistoa, mutta silti tosi hyvä

Agatha Christie: Rakkauskirjeiden salaisuus - mainio tapaus, joka iski myös huumorintajuuni.

Robert Galbraith: Pahan polku - olen aivan Cormoran Striken ja Robinin lumoissa. :)

3 x Ian Rankin: Kuurupiilo (Rebus #2), Paljas poliitikko (Rebus #4) & Kalman asialla (Rebus #6) - rautaisannos Ian Rankinin komisario Rebus -sarjaa. En ole postaillut aivan kaikista lukemistani osista, vaikka sarja on mielestäni huipputasoa. Osissa on paljon samoja piirteitä, ja olen huomannut, että on blogijutuistanikin tahtoo tulla samantyylisiä. Mutta uusi Rebus-annos on saatava tasaisin väliajoin! Siitäkin huolimatta, että Edinburghin matkakuume nousee joka kerta, kun luen Rankinia.

Philip Kerr: Kalpea rikollinen (Berlin noir #2) - natsiaikojen liepeille sijoittuva Berlin noir on synkkä, musta dekkarisarja - ja tyylikäs.

3. Kuinka monta kirjaa on kotikirjastossasi - suunnilleen? 

En tiedä, enkä haluakaan tietää! Mutta sanotaan sen verran, että 100 lukematonta kirjaa löytyi huolestuttavan helposti TBR-listalle viime syksynä. Listaamistani kirjoista olen lukenut listan kokoamisen jälkeen 19, ja projekti on edelleen hengissä. Uusia kirjoja on tullut kotiin, mutta olen myös laittanut luettuja kiertoon uusille lukijoille. Hyllypaikoilla käy siis liikettä molempiin suuntiin, mutta osa kirjoista asuu pysyväispaikoilla. Minusta on mukavaa pitää lähellä tärkeiksi muodostuneita kirjoja. Lukemattomia on myös hyvä olla runsaasti, jottei luettava vaan lopu kesken.

4. Kirjahyllysi aarre?

Hmm, tämä on vaikea kysymys. Kaikki "parhaat kirjat" ovat totta kai aarteita siinä mielessä, että niiden tarinassa on jotain erityisen tärkeää minulle. Mitään yhtä erityistä kirjaa ylitse muiden en osaa nimetä, mutta tässä muutama esimerkki kotihyllyjeni pysyvistä asukkaista:

* * kirjoja, jotka olen lukenut esim. kirjastolainoina ja tykännyt niin paljon, että hankin lopulta kappaleen omaan hyllyyni:


* * sarjat, jotka ovat niin hyviä, että kaikki osat on hyvä olla käden ulottuvilla. Mm. Ian Rankinin Rebus-sarja on tämmöinen. Kaikkia osia tosin en vielä omista:


* * nuhruisia klassikoita, jotka olen saanut äitini kirjahyllystä. Näillä on tunnearvoa, sillä luin näitä nuorena tyttönä tohkeissani, kun olivat niin hyvää luettavaa:


5. Mitä harrastat lukemisen ja bloggaamisen lisäksi?

Koetan pitää yllä liikuntaharrastusta. Olen perusluonteeltani mukavuudenhaluinen ja laiska, mutta aina kun käyn liikkumassa, huomaan päänuppini virkistyvän. Sen ajatuksen voimalla yritän voittaa kotisohvan vetovoiman useamman kerran viikossa.

Tykkään käydä mm. spinningissä eli sisäpyöräilyssä ja kuntosalilla, vaikken mikään tiukka fitnessmimmi olekaan. Paljastuksia, paljastuksia eli alla kuvassa ovat ihanan vaaleansiniset salikenkäni ja lukoilla varustetut pyöräilykenkäni. Pyöräilykengät ovat erittäin kannattava sijoitus, sillä samat kengät kestävät vuosia ja polkemismukavuus on aivan eri tasolla verrattuna tavallisiin lenkkareihin:

Uteliaimmat voivat selvittää kuvasta bloggaajan kengännumeron.

Luultavasti myös opiskeluni voidaan laskea harrastukseksi. Palkkatyötä se ei (valitettavasti) ole. :) Innostuin siis vuosi sitten jälleen yliopisto-opinnoista, ja toinen vuoteni käynnistyi juuri.

6. Luetko yhtä kirjaa kerrallaan vai montaa samanaikaisesti?

Minulla on yleensä kesken noin 2-4 kirjaa. Luen niistä sitä, joka tuntuu kulloinkin parhaiten sopivan juuri siihen hetkeen.

7. Missä ja mihin aikaan vuorokaudesta luet pääsääntöisesti?

Iltaisin. Päivisin aika menee töiden ja opintojen parissa. Luen yleensä kotona, mutta jos olen reissuissa kirja kulkee totta kai mukana, yleensä lukulaitteen muodossa.

8. Jos kirjoittaisit kirjan, mikä olisi sen aihe?

Minulla ei ole kirjoitushaaveita, mutta jos ihme tapahtuisi ja löytäisin sisäisen kirjailijan, haluaisin kirjoittaa maagista realismia. Aihetta en osaa tähän hätään eritellä.

9. Syksyn hyvät ja huonot puolet?

Ruska-ajan väriloistoon ei voi kyllästyä. Tänä vuonna värejä ei ole näkynyt niin runsaasti kuin toivoa voisi, mutta jonkin verran keltaisen ja punaisen sävyjä luonnossa pilkahtelee. Pidän myös syksyyn liittyvästä uuden alun tunteesta. Kesäloman jälkeen alkavat työt ja ajatukset pitää siirtää eri moodiin leppoisten lomapäivien jälkeen. Lomailu on toki mukavaa sekin, mutta arvostan kovasti sitä, että minulla on mukava työpaikka, joka työ oman rytminsä arkeen.

Syksyn huonoihin puoliin kuuluvat harmaus ja sateet, jotka aina ennen pitkää koittavat. Harmittelen myös kesän valoisien öiden päättymistä. Marraskuun pimeys iskee päälle joka vuosi kovemmin, mutta onneksi vielä näkyy riittävän kuulaan kauniita syyspäiviä.

10. Hullaannutko joulusta? 

En. :) En ole jouluihminen, enkä jaksa innostua jouluhössötyksistä ja kaikesta jouluun liittyvästä kaupallisuudesta.

11. Kuinka nollaat nuppisi? 

Ulkoilu ja liikunta ovat oivallisia nollauskeinoja. Jos on aikaa ja taloudellinen tilanne sen sallii, myös matkustelu irrottaa ajatukset arjesta.  Virkistävä matka voi suuntautua aivan lähellekin. Olemme mieheni kanssa viettäneet esimerkiksi yhden yön hotelli"lomaa" Oulussa ja käyneet jossakin konsertissa tai tapahtumassa. Hyväksi havaittu lähilomakohde on myös Rokua ja sen kaunis luonto.

Kiitokset Marjatalle mukavasta tunnustuksesta ja kysymyksistä!