26. helmikuuta 2017

Linda Olsson: Sisar talossani

Linda Olssonin Sisar talossani (Gummerus, 2017) oli minulle ensi kosketus kirjailijan tuotantoon. Olssonin nimi on tainnut jäädä jostain blogijutusta mieleeni, ja kirjan yksinkertainen, kaunis kansi houkutteli sekin lukupuuhiin. Miellyttävä tuttavuus, voin todeta. Hidastempoinen, ihmissuhteiden kipupisteitä rauhallisesti käsittelevä kirja osui minun lukumakuuni, mutta huomasin että Olssonin tekstin äärelle kannatti asettua vasta kun lukuolo tuntui riittävän seesteiseltä. Jos mielenpäällä pyörivät päivän työasiat ja kauppalistalta unohtuneet asiat, oli turha odottaa, että Marian ja Emman sisarussuhteen verkkaiset käänteet jaksaisivat kiinnostaa.

"Hän ei vaadi mitään. Hänen kanssaan on niin tavattoman helppo tulla toimeen. Hän tunkeutuu jo kaikkeen, mitä teen ja ajattelen, pelkästään olemalla täällä. Kunpa hän ei olisi koskaan ottanut yhteyttä. Tai kunpa en olisi koskaan esittänyt sitä typerää kutsua. Nyt ei enää riittäisi, vaikka hän lähtisi täältä. On jo liian myöhäistä.

Istuin tuijottamassa kirjoittamiani sanoja. Sisareni valmisti meille lounasta. Minun pitäisi olla iloinen siitä, että hän oli luonani. Yleensähän sisarukset nauroivat, puhuivat ja viihtyivät yhdessä. Mutta me liikuimme kuin heikoilla jäillä, peläten sen murtuvan allamme vähäisestäkin harha-askeleesta. Tuntuiko ainoastaan minusta siltä? Vai oliko se yhtä vaikeaa Emmalle?" (s. 59)

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Costa Bravan rannikolle, viehättäviin merenrantamaisemiin, jotka aivan näin silmissäni kirjaa lukiessani. Rannikon pikku kylässä asuu Maria, jonka luokse sisarpuoli Emma saapuu viikon mittaiselle vierailulle. Päivät etenevät ja sisarukset tunnustelevat tuttavuutta pitkän tauon jälkeen. Lukijalle hahmottuu pikku hiljaa kummankin sisaren menneisyys ja sen pienet salaisuudet. Mitään isompaa mysteeriä kirjassa ei paljastu, mutta enpä sellaista tähän kirjaan kaivannutkaan. Olen lukenut viime kuukausina niin paljon mm. fantasiaa ja dekkareita, että tämmöinen hissuksiin etenevä kirja tuntui tervetulleelta vastapainolta vauhdikkaisiin juonikuvioihin ja verisiin rikoksiin.

Minua miellytti kirjan kerronnan konstailematon vähäeleisyys ja luonnekuvien vähittäinen avautuminen. Kirjan tapahtumapaikkoja olisi voitu kuvailla enemmänkin, sillä se olisi tuonut kirjaan enemmän paikallisväriä ja todellisen elämän tuntua. Nyt minulle jäi kirjasta pohdiskeleva ja mietiskelevä yleisfiilis, jossa idyllinen rannikkokylä häilyi kauniina taustakulissina. Kokonaisvaikutelma jäi silti reilusti plussan puolelle, ja Sisar talossani saa minulta kolme tähteä Goodreadsiin.


Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Pyysin arvostelukappaleen
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Leena Lumi, Kulttuuri kukoistaa, Kirja vieköön! ja Ullan luetut kirjat
Kirjan tietoja:
Linda Olsson: En syster i mitt hus (2016)
Suomennos Anuirmeli Sallamo-Lavi
Gummerus, 2017
243 sivua

24. helmikuuta 2017

Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär

Kuulun siihen (vähemmistö?)lukijaryhmään, joka ei lapsuudessaan juuri lukenut Astrid Lindgrenin tuotantoa. Mm. Ronja, ryövärintytär (WSOY, 2003/1981) ja Veljeni Leijonamieli jäivät lukematta, mutta Melukylän ja Saariston lapsiin sentään tutustuin jossain vaiheessa. Saaristolaisista tosin muistan vain tv-sarjan, sen ihanan valoisat kesäpäivät, suloisen Pampulan ja lutuisen Laivuri-koiran. Kuuntelin kirjan äänikirjana viime vuonna, ja voin varauksetta suositella sitä, vaikken itse intoutunutkaan blogijutun kirjoitteluun.

Näin jälkikäteen ajatellen on vaikea sanoa, miksei Lindgrenin tuotanto noussut minulle erityisen tärkeäksi, vaikka minusta tuli kirjaston nuortenkirjojen suurkuluttaja heti, kun sain oman kirjastokortin. Kenties Lindgrenin kirjojen seikkailut eivät olleet tarpeeksi jännittäviä silloiseen vaatimustasooni. Enid Blytonin Viisikot ja muut toiminnalliset sarjat taisivat peitota kiltimmät ja herttaisemmat kirjat.

Aikuisiällä Lindgrenin tuotanto on alkanut jonkin verran kiinnostaa minua, ja syynä on lähinnä uteliaisuus - olisiko sittenkin pitänyt jo aikapäiviä sitten lukea näitä lastenkirjallisuuden klassikoita? Onko Lindgrenin kirjoissa jokin ihanuus piilossa, jonka olen onnistunut välttämään? 

Nyt olen tyydyttänyt uteliaisuuteni Ronjan osalta. Olin hämmentävän  tietämätön kirjan juonen suhteen, joten pääsin aloittamaan lukemisen vailla tietoa mitä tuleman pitää. Lukuinnostukseni oli korkealla kirjan aloittaessani, mutta on pakko todeta, ettei Ronja, ryövärintytär saanut minusta uutta ystävää. Anteeksi, Ronjan fanit, mutta minusta Ronjan seikkailut lähimetsässä ja hänen ystävyytensä naapuripojan kanssa tuntuivat aika tylsiltä (taidan edelleen kaivata lastenkirjoihin viisikkomaista jännitystä?!). En hurmaantunut kirjan luonnonläheisyydestä, ja Ronjan vanhempien torailu toisen ryöväriperheen kanssa vaikutti liian ennalta-arvattavalta aikuislukijalle. Teos lienee klassikkostatuksensa ansainnut, mutta minulle kirjan vetovoima ei avautunut.

Kieliseikkoihin en kovin usein jaksa takertua, mutta Ronjassa kirosanojen käyttö sai minut ärsyyntymään. Mielestäni kirjassa käytettiin välillä melkoisen ruokotonta kieltä vaikka kyseessä on lastenkirja: "Voi ne Borkan suvun paskiaiset ja niiden paskapäät ryövärit. Voi ne pahantekijät!" Nykylapsille tässä kenties ei ole mitään ihmeellistä, mutta itse en pidä kiroilusta ja "paska"-sanan käyttö erityisesti lastenkirjassa särähtää pahasti korvaani. Kokonaisuutena kiroilua ei tietenkään esiintynyt hirmuisen paljon, mutta sekin vähä tympäisi.

Ronja, ryövärintyttären hyviin puoliin kuului kirjan kaunis kuvitus, jonka on tehnyt Ilon Wikland. Erityisesti luontokuvat olivat onnistuneita, vaikkakin usein kovin synkkäsävyisiä. Kuvitus ei silti riittänyt pelastamaan kokonaisvaikutelmaa, joka jäi kahteen Goodreads-tähteen.


***

Helmet-lukuhaasteessa kirja sopii kohtaan 32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta. Ronjan tarina on nähty mm. teatterissa ja valkokankaalla. Lisäksi japanilaiset ovat tehneet kirjan pohjalta 26-osaisen animaatiosarjan. Liitän kirjan siis myös mukaan Paperilta ruutuun -lukuhaasteeseen.

Goodreads: 2 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu useassa blogissa. Tässä muutama linkkivinkki: Lukuisa, Kannesta kanteen, Reader, why did I marry him? ja Satun luetut
Kirjan tietoja:
Astrid Lindgren: Ronja rövardotter (1981)
Suomennos Tuula Taanila
Kuvitus Ilon Wikland
WSOY, 2003 (22. painos)
240 sivua

22. helmikuuta 2017

2 x sarjakuva: Bouncer osa 3 & Ranskalainen sarja

Sarjakuvien sivuilla huomaan usein liikkuvani sellaisten aihepiireihin parissa, joita muutoin välttelen. Bouncer-sarjakuva sai minut innostumaan länkkäreiden maailmasta, ja sarjan suomennostahti on edennyt jo kolmanteen osaansa. Käärmeen oikeus (Jalava, 2016) piti totta kai saada omaan hyllyyn, ja samalla kertaa innostuin hankkimaan myös Emmanuel Moynotin taiteileman sarjakuvaversion Irène Némirovskyn postuumisti julkaistusta romaanista Ranskalainen sarja.

Myrsky kesäkuussa -sarjakuva (Jalava, 2016) perustuu Ranskalaisen sarjan ensimmäiseen osaan. Täytyy myöntää, ettei alkuperäinen Ranskalainen sarja minua suuremmin houkuttele. Toinen maailmansota ahdistaa, enkä mielelläni lue sen kauhuja tai niitä sivuavia kirjoja. Sarjakuva on silti sen verran kevyempi ilmaisumuoto, että päätin uskaltautua kokeilemaan Moynotin versiota Némirovskyn kuuluisasta ja palkitusta romaanista. Némirovskyn kirjaa en siis ole lukenut, mutta sen lukutunnelmia voi kurkata esim. Eniten minua kiinnostaa tie -blogissa.


En oikein tiedä vieläkään, pidänkö Moynotin piirrosjäljestä vai en. Siinä on suttuisuuden tuntua, joka ei minun silmääni miellytä, mutta toisaalta ruutujen harmaanmusta väritys henkii hyvin toisen maailmansodan synkkyyttä, saksalaisten uhkaa ja painostavaa ilmapiiriä. Eli ehkä kallistun "sopii albumin aihepiiriin" -kannalle:


Sarjakuvassa on todella laaja henkilögalleria, ja vaikka se esiteltiin parilla sivulla (!), niin minulla kesti kotvasen ja toisenkin ennen kuin aloin pysymään kärryillä eri tarinalinjoissa. Sarjakuvan tapahtumat sijoittuvat Pariisiin, kesäkuuhun 1940, jolloin saksalaiset ottavat maan haltuunsa ja asukkaat joutuvat pakenemaan kuka minnekin. Pelko, paniikki ja levottomat olot nostavat ihmismielen nurjan puolen pintaan, ja albumin sivuille piirtyy koskettavia ihmiskohtaloita - mutta myös niitä, jotka aiheuttavat inhoa ihmisten itsekkyyden vuoksi.  

Ihmisluonnon taitava tutkiskelu jäikin minulle päällimmäisenä mieleen Moynotin sarjakuvasta. Ruuduissa kuvataan todella vähän varsinaisia sotatapahtumia tai fyysistä väkivaltaa. Sen sijaan henkilöiden käyttäytymisen kautta välittyy se alhaisuus ja julmuus, johon me pystymme kun olosuhteita hieman muutetaan. 

Moynotin Ranskalainen sarja - Myrsky kesäkuussa ei herätellyt minussa kiinnostusta perehtyä alkuperäiseen kirjaan. Olen silti tyytyväinen, kun edes näin sarjakuvan välityksellä Némirovskyn kirjan tapahtumat tulivat tutuksi. Sivistysaukko paikattu, eikös?

Bouncer-sarjan kolmas osa Käärmeen oikeus tarjosi kevyempää ja viihdyttävämpää luettavaa. Olen pitänyt karuihin lännenmaisemiin sijoittuvasta kovaotteisesta sarjasta lähes hämmentävän paljon, mutta on pakko todeta, ettei Käärmeen oikeus ollut niin hyvä kuin aiemmat osat Kainin silmä ja Armottomien laupeus. Albumin tarinan kliseet hyppivät silmille (Bouncer mm. aikoo naimisiin ja olipas suuri yllätys, kun alttarille asti ei päästykään), ja juonen osalta Käärmeen oikeus haiskahti tärkeämpien osien väliseltä seikkailulta.

Piirrosjälki on sentään taattua huippulaatua - näitä ruutuja kelpaa katsella:



Käärmeen oikeus on mutinoistani huolimatta vauhdikas ja ronski länkkärisarja, jota kannattaa mielestäni vinkata nuoremmille poikalukijoille. Sarjakuvan miehinen ja toiminnallinen ilmapiiri saattaa innostaa heitä lukupuuhiin.


Goodreads: Ranskalainen sarja - Myrsky kesäkuussa saa 4 tähteä ja Käärmeen oikeus 3 tähteä
Mistä sarjakuvat minulle? Molemmat ovat omia ostoksia
Muualla verkossa:
* Moynotin sarjakuvaa on luettu blogissa Tuntematon lukija
Sarjakuvien tietoja:

Emmanuel Moynot: Suite française. Tempête en juin (2015)
Suomennos Marja Luoma
Jalava, 2016
220 sivua

Boucq / Jodorowsky: La justice des serpents (2016)
Suomennos Heikki Kaukoranta
Jalava, 2016
58 sivua

19. helmikuuta 2017

Gard Sveen: Pimeän sylissä

Gard Sveenin dekkari Pimeän sylissä (Bazar, 2016) oli erikoinen kirja: päähenkilö, rikostutkija Tommy Bergman ärsytti minua lähes koko kirjan ajan (taas yksi omien ongelmiensa ja traumojensa kanssa painiva poliisi), puolessa välissä kirjaa olin täysin tympääntynyt rikosta tutkivien henkilöiden omatoimisiin tutkimuksiin siellä ja täällä (siis aikuisten oikeasti, eivät kai poliisit huitele tutkimuksissaan minne sattuu, toisilleen kertomatta?!) ja mietin, jättääkö kirja kesken vai jatkaako sinnikkäästi eteenpäin. Jatkoin ja mitä tapahtui: yhtäkkiä juoni sai uusia kierteitä ja kiinnostuin kirjan tapahtumista aivan eri lailla kuin alkupuolella kirjaa. Sivut kääntyivät ja loppuratkaisu olikin sitten jo sellainen, että sarjan seuraava osa on pakko ottaa lukulistalle.

Pimeän sylissä -kirjassa on pari toisiinsa liittyvää nuoren tytön murhaa, ja näitä Bergman laitetaan tutkimaan yhdessä Susanne Bechin kanssa. Bech kipuilee yksinhuoltaja-arjen ja työn välissä, joten itse asiassa kirjan molemmilla poliiseilla oli ongelmia yksityiselämässään, ja tämän osalta liikuttiin välillä jo tahattoman huumorin puolella (mennee bloggaajan vinon huumorintajun piikkiin). Bergmanin ja Bechin työtoveruuteen liittyi kokenut poliisi - nuorempi (nais)poliisi -asetelma ja siihen liittyvää vallankäyttöä, mutta tämä osuus ei onneksi vallannut liikaa tilaa kirjan sivuilla. 

Sveen kuvaa jonkin verran rikoksiin liittyvien henkilöiden elämää, ja tämä toi mukavaa virettä tarinaan. Mm. salaperäisen Edle Marian arvoitus säilyi aivan loppusivuille asti, ja tästä aiheesta olisi kenties voinut saada enemmänkin irti. Raakuuksilla Sveen ei mässäile, sen sijaan jännitystä tiivistetään asteittain tihenevällä uhan tunteella. Kunpa vain kirja olisi pitänyt alusta asti otteessaan loppusivujen tavoin! Alkupuolen hitaampi juonenkehittely veti pisteitä hieman alas, joten annan Pimeän sylissä -dekkarille kolme tähteä Goodreadsiin.


Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Ullan luetut kirjat, Rakkaudesta kirjoihin
Kirjan tietoja:
Gard Sveen: Helvete åpent (2015)
Suomennos Arja Kantele ja Susanna Paarma
Bazar, 2016
447 sivua

17. helmikuuta 2017

Naisten aakkoset: L

Tarukirja-blogista liikkeelle lähtenyt haaste Naisten aakkoset pysähtyy L-kirjaimeen. Kirjainlistastani tuli yllättäen täysin kotimainen:

L-listaltani löytyvät Finlandia-voittajat vuosilta 2011 ja 2012.

Kuka on suosikkikirjailijasi?

Voihan kirjailijan nimetä yhden huippuhienon kirjan perusteella suosikkikirjailijaksi? Tähän kohtaan en löytynyt yhtään ylitse muiden -nimeä, joten päädyin nimeämään Rosa Liksomin suosikkikirjailijakseni. Olen lukenut häneltä blogiaikana Finlandia-voittajakirjan Hytti nro 6:n, ja muistelin antaneeni kirjalle täydet viisi tähteä. Näinpäs ei ollutkaan, vaan blogitekstissä lukee 4 tähteä. Kirja löytyy nykyään omasta hyllystäni, ja tekisipä mieleni astahtaa uudelleen junan kyytiin ja kokeilla, irtoaisiko kirjalle uusintamatkalla puuttuva tähtönen lisää Goodreadsiin.

"Moskova painautui maaliskuun kuivassa pakkasillassa kyyryyn, suojeli itseään jäisen, punaisena laskevan auringon kosketukselta. Tyttö nousi junaan häntäpään viimeiseen makuuvaunuun, etsi hyttiään, hyttiä numero kuusi, ja hengitti syvään."


Muutakin kulttuuria on olemassa kuin kirjallisuutta. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?

Minä, Muru ja metsä -kirjan kuvitus on Lena Frölander-Ulfin taidokasta jälkeä.

Lena Frölander-Ulfin hienot, synkkäsävyiset mutta silti sadunomaiset kuvitukset herättivät huomioni lastenkirjoissa Minä, muru ja metsä sekä Hämäräkirja. Frölander-Ulfin työnäytteitä voi käydä katsomassa hänen kotisivuillaan. Kävin niitä itsekin tutkimassa vasta nyt, ja voi miten kauniin herkkiä vesiväritöitä hänellä on. Värimaailma on tyystin toisenlainen kuin linkkaamissani lastenkirjoissa, ja erityisesti kuvien sinisen eri sävyt miellyttävät minun silmääni.


Kaksi vaihtoehtoista kysymystä (voit tietysti vastata molempiin, jos haluat): a) Kehen kulttuurin edustajaan haluaisit tutustua paremmin? b) Kenet suursuosikkisi haluaisit nostaa esille? Tässä myös muut alueet kuin kulttuuri käyvät.


Ulla-Lena Lundbergilta olen lukenut vain Finlandia-voittaja-Jään, jonka lämminsävyinen kerronta vei minut mukanaan. Lundberg on julkaissut paljon muutakin, ja hänen tuotantonsa on Jäästä asti ollut lukulistallani - toistaiseksi laihoin tuloksin, mutta ehkä tänä vuonna...

"Jos on nähnyt kuinka maisema muuttuu, kun näköpiiriin tulee vene, ei mitenkään voi ajatella, ettei yksinäisen ihmisen elämällä ole merkitystä. Sellainen rauha lepää veden ja maan yllä. Ihmiset antavat katseen liukua yli satamalahden, lepuuttavat silmiään ja katsovat pois. Kaikki on niin kuin aina. Jokaisen rinnassa on jonkin muun kaipaus, ja kaikki mitä kaivataan tulee veneellä."