Anni Polva: Tiina saa ehdot

"Tiina pisti juoksuksi heti portilla. Tänään hän varmasti myöhästyisi, sillä ketään tuttuja ei näkynyt enää missään. Leilakin, joka lähti aina viime tipassa, oli jo mennyt, Juhasta ja Elvistä puhumattakaan.
- Senkin pahuksen kello, se on sen syy jos minä myöhästyn!"(s. 6)

Näin alkaa Anni Polvan Tiina saa ehdot (Karisto, 1996/1966), joka on Tiina-sarjan 11. osa. Elvi, Juha ja tietysti Tiina - tuttuja nimiä jostain vuosien takaa nuoruusajoiltani. Tiina-sarja ei ollut ykkössuosikkini, mutta aika monta sarjan osaa taisin silti lukea. Anni Polvan syntymästä tulee tänään kuluneeksi 100 vuotta, joten päätin sen kunniaksi osallistua kirjabloggaajien Anni Polva -päivään, jonka kaikki osallistujat on kerrottu Kulttuuri kukoistaa -blogissa. Kannattaa käydä lukemassa bloggauksia, joita ilmestyy koko päivän ajan! Tiina saa ehdot -kirjan valitsin luettavakseni siitä syystä, että sen muistan varmuudella lukeneeni joskus aiemmin, ja halusin palata Tiina-muistoihin jonkun tutun kirjan kautta.
Kirjan nimessä mainittu ehtojen saaminen liittyy Tiinan ruotsin opiskeluun, joka ei suju aivan mallikkaasti. Tiinalla on kahnausta opettajan kanssa, ja lopulta tapahtumat johtavat Tiinan koulutaipaleen ensimmäisiin ehtoihin. Mahtaakohan moinen nykyisessä koulussa olla edes mahdollista? Ei varmaankaan. Ei tainnut olla silloinkaan, kun itse olin koulussa. No, vaikka ehtojupakka on nostettu kirjan otsikkoon, kirja sisältää paljon muitakin tapahtumia Tiinan kouluvuoden varrelta. On melukonsertti, retki kavereiden kanssa mökille keskellä talvea ja jopa tuhkarokko iskee. Reipas, rehellinen ja lämminsydäminen Tiina kokee monenmoista.

Lukemani kirja on julkaistu ensimmäisen kerran lähes 50-vuotta sitten, mutta se tuntui sisältönsä puolesta raikkaalta ja ajankohtaiselta. Kaverisuhteet, koulussa pärjääminen ja tiukka taloudellinen tilanne eivät aiheina ole vanhentuneet. Ainoastaan kirjassa käytetty kieli ja jotkin tapakulttuuriin liittyvät asiat tuntuivat paikoin hupaisan vanhanaikaiselta. Esimerkiksi Tiinan äiti kauhisteli tyttärensä hinkua päästä melukonserttiin, ja hameen ja housujen käytöstä tehtiin iso numero konserttiin lähtiessä. Mutta pieni vanhanaikaisuus vain lisäsi kirjan viehätystä, kun sitä luin.

Perheiden taloudellinen tilanne on yllättävän paljon läsnä kirjassa. Tiinan perhe ei ole varakas, ja sen Tiina tarvittaessa uskaltaa jopa hieman uhmakkaasti tuoda esille. Rahasta johtuvat erot perheiden välillä nousevat kirjassa usein esille: Matin perheellä on varaa konserttilippuun, joka on Tiinan äidin mielestä pyöristyttävän kallis; Leilalla ei käy mielessä, että maksamakkara voi olla Tiina perheen sunnuntaiherkku ja Elvin yksinhuoltajaperhe on kaikkein tiukimmilla. Varsinaista kiusaamista kirjassa ei rahaan liittyen ole (kuten ehkä nykyaikana kirjoitetussa kirjassa saattaisi olla), sen sijaan lapsille tuntuu olevan lähes itsestään selvää, että kaikki tietävät kunkin perheen tilanteen, mihin kullakin on varaa ja mihin ei. Esimerkiksi Tiina tarjoutuu syömään voileipiä, jotta Elvi saa ylimääräisen välipalan:

"- Ottaisitteko voileipää? äiti kysyi, kun mehulasit olivat puolillaan. Lämpö oli hänen mielestään päässyt jo niin paljon vaikuttamaan, että lopun mehuista voi juoda haukattavankin kanssa.
    Tiina aikoi sanoa, että hän ei halunnut mitään, koska hän oli juuri syönyt, mutta vilkaisu Elviin sai hänen muuttamaan mielensä. Se ei varmaankaan ollut syönyt mitään sitten aamun. - Voidaan me ottaa pari kumpikin, jos sinä vain viitsit tehdä." (s. 88)

Kirjassa vilahtaa mökkireissun aikaan myös lähes näkymättömäksi jäävä laitapuolen kulkija, mutta hänellekin Tiinalla riittää ymmärrystä. Nämä hieman synkemmät vivahteet eivät silti hallitse kirjaa, vaan minulle jäi kirjasta iloinen jälkilämpö - ehkäpä siksi, että ystävyyden merkitystä korostetaan kirjassa todella paljon.

Pidin Tiina saa ehdot -kirjasta hämmästyksekseni erittäin paljon, varmasti enemmän kuin lukiessani sarjaa nuorempana. Tiina on valloittava, reilu tyttö, sydän paikallaan ja pilkettä silmissä, ja sen huomaavat myös Tiinan tuttavapiirin pojat. Tarinassa tuodaan esille hyviä arvoja, mutta ei häiritsevän opettavaisella tyylillä tai imelästi. Täytyy tunnustaa, että muistikuvieni mukaan Tiina-kirjat olivat tylsempiä kuin tämä lukemani Tiina saa ehdot. Innostuin Tiinasta niin, että tekisi mieli lukea koko sarja alusta asti. Lähikirjaston hyllyssä jo näin Tiina-kirjojen yhteisniteitä, mutta jostain kumman syystä niihin oli niputettu osia sieltä täältä sarjasta. Pitänee siis alkaa lainata sarjaa osa kerrallaan.


***
Tiina saa ehdot on kirja lapsuusajoiltani, joten saan ensimmäisen merkinnän 50 kategorian listahaasteeseen: 33. A book from your childhood.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Kirjan tietoja:
Anni Polva: Tiina saa ehdot (1966)
Karisto, 1996 (12. painos)
154 sivua

Kommentit

  1. Mukava Tiina-bloggaus, kiitos! Tämä tempaus tosiaan luo innon lukea enemmänkin Tiinoja. Ehkäpä kesällä.. Onnittelut myös ensimmäisestä haastekohdasta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minäkin ajattelin, että kesä voisi olla sopivaa aikaa aloittaa Tiina-sarjan lukeminen. Muutama Tiina mukaan ja rannalle aikaa viettämään. :)

      Listahaaste pyörähti kivasti käyntiin tämän myötä. :)

      Poista
  2. Minulle Tiinat olivat nimenomaan The Kirjasarja lapsuudessa, ja tulikin kaikki luettua. Muistelisin, että siirryin näihin Neiti Etsivistä. Yleensä unohdan hahmojen nimet aika nopeasti, mutta heti juttuasi lukiessa muistin elävästi keitä olivatkaan Elvi ja Leila ja no tietysti Juha.... (Hassu yksityiskohta muuten - olin varmaan yli puolivälissä sarjaa, kun tajusin, että Elvi onkin tyttö eikä poika. 80-luvulla syntyneelle nimi oli vieras.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elvi oli minustakin erikoinen nimi, enkä ole siihen oikeassa elämässäkään tainnut törmätä. Kaunis nimi se kyllä on. Minulla Neiti Etsivät, Viisikot ja muut jännät kirjat taisivat kulua käsissä enemmän kuin Tiinat. :) Neiti Etsiviä en tosin ole kokeillut aikuisiällä, sekin voisi olla hauskaa.

      Poista
  3. Tiinat piti lukea ja Viisikot. Tiina oli sellainen rämäpää ja rohkea tyttö, joka toivoin itsekin olevani. Pojat otti päähän ja surukseni minulla oli kolme veljeä ja niillä iso liuta poikapuolisia kavereita. Kaikki tietysti ärsyttäviä paitsi pikkuveli, söpöliini edelleen...
    Anni Polva on tehnyt huikean uran kirjailijana. Onneksi hän ei valinnut sitä kotiompelijan hommaa, sillä hän halusi työn, jota voi tehdä kotona. Kirjailija ja ompelija olivat vaihtoehtoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Polva teki tosiaan oikean valinnan, jos kerran nuo olivat hänen vaihtoehtonsa. Kirjoista on iloa jälkipolville vielä sittenkin kun vaatteet ovat kuluneet puhki. :)

      Poista
  4. Tiina oli minustakin ainakin yhtä vauhdikas kuin muistin, jollei jopa vauhdikkaampi. Ei ihme, että nämä olivat aikanaan niin suosittuja. Ihanaa oli palata omiin lapsuuden lukutunnelmiin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki ymmärrän näiden suosion, vaikka oma maku silloin aikoinaan ei ihan korottanut näitä ylitse muiden. Hienoa, että meillä on tämmöinen oma kotoinen tyttösarja, joka toivottavasti vetoaa nykylukijoihinkin - muihin siis kuin meihin nostalgiannälkäisiin. :)

      Poista
  5. Hauska nähdä, että sinulle ja muillekin Tiinaan paluu on ollut mukava kokemus. Vähän jänskätti, mitä jos kirjat tuntuvat auttamattoman noloilta ja vanhanaikaisilta. Mutta onneksi niin ei ollutkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua myös jänskätti lähteä tähän mukaan, kun Tiina ei tosiaan ollut se nuoruuteni huippusarja. Mutta olipa kiva huomata, että nyt Tiina maistui. :) Polvan aikuiskirjojakin tekisi mieli kokeilla. Voisivat olla hyvää kesälomalukemista.

      Poista
  6. Ah, Tiinat. :) Minä niin tykkään näistä kirjoista -edelleen. Nyt taitaakin ilmestyä taas uusi yhteisnide: Tiina ja mummo muistaakseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiinan mummo ei ollutkaan tässä kirjassa läsnä, mutta muistan hämärästi hänet muista Tiina-kirjoista. Nuo yhteisniteet vaikuttivat muutoin kivoilta, kun niitä lähikirjastossa katselin, mutta hämmästelin vähän kun sarja ei niissä etene kronologisesti. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.