Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2015.

30 sivua päivässä - lukuhaaste ohi!

Kuva
Marraskuun lukuhaaste on päättynyt! Lukuhaasteen tavoitteena oli lukea 30 sivua päivässä ja päätin varmuuden vuoksi pitää lukemistani sivuista kirjaa täällä blogissa. Omalla välilehdellään ollut kirjanpito näkyy alla (välilehdelle painoin delete-nappulaa). Jokaisena päivänä luin vähintään 30 sivua, joten pääsin maaliin asti vaikka muutamana päivänä lukeminen meni suorittamisen puolelle. Huh. Luin marraskuun aikana yhteensä 2037 sivua eli keskimäärin 67,9 sivua / päivä, ja määrä olisi varmasti ollut vähäisempi ilman haastetta. Pylväiden muodossa lukukuuni eteni näin (viikonloput ja kiireiset viikon alkupuoliskot erottuvat selkeästi): Haasteen vuoksi koetin pinnistää kiireisimpinäkin päivinä 30 sivua, ja usean lukupäivän pelastus oli kännykässä majaileva kirja. Kännykkä kulkee aina mukana, ja siitä oli helppo kaivaa kirja esille heti tilaisuuden tullen. Kännykkäkirjoina minulla olivat Emily Brontën Humiseva harju sekä Jouko Heikuran Mustien vuorten varjossa . Alkukuusta harrastin

Satu Lusa: Kaunotar ja hirviöt

Kuva
Satu Lusan sarjakuva Kaunotar ja hirviöt (Satu Lusa, 2011) ilottelee sekoittamalla satua ja nykynaisen (rakkaus)elämää. Lopputuloksena on railakas sitä-oikeaa-etsimässä -tarina, jonka päätteeksi sarjakuvan päähenkilö Angelica Mähönen löytää kuin löytääkin tien onneen. Angelica on valmistunut voimaantumisterapeutiksi Peräpihniön kansanopiston tunneälylinjalta, ja ennen sydämensä valitun tavoittamista hän saa käyttää monet konstit Christianin, Atten ja ketäs niitä nyt olikaan kanssa. Albumin piirrosjälki tuntui ensialkuun erikoiselta, mutta lopulta pidin siitä kovasti. Piti vain antaa silmän tottua ruutujen kulmikkaisiin hahmoihin. En tiedä, millä tekniikalla albumi on toteutettu enkä löytänyt tästä mitään mainintaa albumin tiedoista. Olipa mitä oli, Angelicasta on tehty uhkean muhkea, luonteikas ja lannistumaton nainen, joka uskoo rakkauden odottavan häntä. Pidin Angelican lempeästä huumorista, joka ponnisti parisuhteen arjen tilanteista ja kipuilusta nykyelämän omituisten vaa

Haastekoonti: Kirjallinen retki Pohjoismaissa

Kuva
Anna minun lukea enemmän -blogin mukava Pohjoismaiden lukuhaaste Kirjallinen retki Pohjoismaissa päättyy ensi viikolla. En usko enää ehtiväni lukea haasteeseen mitään, joten tässä lista lukemistani kirjoista: Ruotsi: Elsa Beskow: Petterin ja Lotan joulu Mons Kallentoft: Sydäntalven uhri Ingmar Bergman: Laterna magica - muistelmat Annika Thor: Saari meren keskellä Gösta Knutsson: Pekka Töpöhäntä pääsee pälkähästä Norja: Johan Harstad: Darlah - 172 tuntia kuussa Rui Tenreiro: Metsän pidot Jørn Lier Horst: Suljettu talveksi Tanska: Peter Høeg: Susanin vaikutus Jussi Adler-Olsen: Vanki Pia Juul: Hallandin murha Lene Kaaberbøl: Näkijän tytär Islanti: Sjón: Skugga-Baldur Islanti oli minulle etukäteen hankala maa, ja yhden oikein hyvän kirjan luettuani intoni kirjojen etsintään lopahti täysin. Kokeilin paria Arnaldur Indriðasonin dekkaria, mutta ne olivat kai liian realistisia ja ankeahkoja (pikatuomio kirjojen alun perusteella) minun makuuni. Sjón oli hyvä löytö,

2 x dekkari: Janitsaaripuu & Suljettu talveksi

Kuva
Lukuhaasteiden myötä löysin pari kiinnostavaa dekkaria, joita voin huoletta suositella talvi-iltojen viihdykkeeksi: Jason Goodwinin Janitsaaripuu (Karisto, 2006) ja Jørn Lier Horstin Suljettu talveksi (Sitruuna, 2015). Janitsaaripuu vie lukijan Istanbulin 1830-luvun eksotiikan pariin ja Suljettu talveksi liikkuu nykyajan Norjassa ja Latviassa. Janitsaaripuu oli melkoinen aika- ja kulttuurimatka 1800-luvun alun Istanbuliin. Ajankuva on kirjassa vahvasti läsnä, vaikken tietenkään pysty arvioimaan sen oikeellisuutta. Rikoksia kirjassa tutkii eunukki Yashim Togalu, eikä ns. oikeita poliiseja esiinny kirjassa lainkaan (liekö heitä ollutkaan 1800-luvun Istanbulissa?). Tosin on todettava, että olipa asialla eunikki tai poliisi, tutkinnan perusmenetelmät näyttävät olevan pitkälti samat. Kirjan alussa sulttaanin maajoukkojen komentaja sekester pyytää Yashimia tutkimaan kadonneiden nuorten kadettien tapausta. Tulossa on joukkojen tarkastus itsensä sulttaanin toimesta, ja kaiken on ol

Pidä huolta äidistä & Isä Belmiron rikos

Kuva
Kyung-sook Shinin Pidä huolta äidistä (Into, 2015) ja Eugênio Giovenardin Isä Belmiron rikos (Like, 2005) löysin Oulun kaupunginkirjaston Käännöskirjapassin kautta. Ilman kirjapassia tuskin olisin tarttunut kumpaankaan kirjaan, ja kävi vielä niin, että ennakkotunnelmani menivät iloisesti ristiin loppufiilisten kanssa. Isä Belmiron rikokselta odotin paljon, mutta kirja osoittautui lupaavasta alusta huolimatta tylsäksi. Pidä huolta äidistä -kirjaa pidin etukäteen idealtaan nössönä, mutta luin viimeisiä sivuja liikuttuneena ja lähes tippa linssissä. Käännöskirjapassin ansiosta saan kirjoista merkinnät blogissani harvemmin esiintyviin käännöskieliin, sillä Isä Belmiron rikos on käännetty portugalista ja Pidä huolta äidistä on ensimmäinen suomennettu eteläkorealainen kirja. "Kuinkahan monta minuuttia sinulla kesti silloin tajuta, että vaimosi ei ole Soulin asemalta lähteneessä metrovaunussa? Oletit että vaimosi oli noussut vaunuun perässäsi. Sillä hetkellä kun metro pysähty

Seitsemännen taiteen tarinat -lukuhaaste

Kuva
Valkokankaan lumoa, tähtien loistetta, suuria tunteita, todellisuuden tuolle puolen kurkottavia tarinoita - tätä kaikkea tarjoaa elokuvien säihkyvä maailma. Elokuvaa sanotaan seitsemänneksi taiteeksi, joka hyödyntää kuuden muun taidemuodon tarjoamia aineksia: maalaustaiteen, kuvanveiston, musiikin, arkkitehtuurin, teatterin - ja kirjallisuuden. Omaa sydäntäni lähimpänä näistä muista taiteista on tietenkin kirjallisuus, ja päätin yhdistää kaksi viekoittelevaa taidemuotoa lukuhaasteeksi. Kirjan ja elokuvan suhteessa tärkeä kysymys tuntuu usein olevan: kumpi on parempi, kirja vai elokuva? Mm. tätä kysymystä voi pohtia Seitsemännen taiteen tarinat -lukuhaasteessa, johon haastan kirjojen ja elokuvien ystäviä mukaan . Haasteessa luetaan elokuviin jollain tapaa liittyviä kirjoja (kuvan alla tarkemmat tiedot haasteeseen sopivista kirjoista). Pienenä erikoisuutena tarjoan mahdollisuutta osallistua haasteeseen myös elokuvia katsomalla ja niistä kirjoittamalla. Tämä on mahdollista, jos elokuv

Arvonnan tulokset

Kuva
Kirjojen kierrätysarvonta herätti runsaasti kiinnostusta. Kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille! Arvonnan tulokset näkyvät alla. Laitan illemmalla sähköpostikyselyä yhteystiedoista, mutta voittajat voivat toki ilmoittaa ne oma-aloitteisesti sähköpostiini: marikaoksa at gmail.com. Pyrin postittamaan paketit mahdollisimman pian, mutta tyypillistä tuuriani on totta kai se, että postilaiset ovat lakossa juuri silloin, kun blogissani on arvonta. Mutta ehkäpä kirjapaketit löytävät perille viimeistään ensi vuoden puolella. Voittajat arvoin random.org -satunnaislukugeneraattorin avulla: 1. Sarah Waters: Parempaa väkeä . - Voittaja on: Kia / Luetaanko tämä? 2. Katja Kettu: Yöperhonen . - Voittaja on: Pihi nainen 3. Pablo Neruda: Tunnustan eläneeni . - Voittaja on: Henni 4. E. L. Doctorow: Gangsterin oppipoika . - Voittaja on: Pauliina 5. W. Somerset Maugham: Näyttelijätär . - Voittaja on: Mannilainen 6. Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär . - Voittaja o

Doris Lessing: Lumous haihtuu (Martha Quest #4)

Kuva
Matkani Martha Questin kanssa on edennyt sarjan toiseksi viimeiseen osaan. Doris Lessingin Lumous haihtuu (Otava, 1995) jatkaa 24-vuotiaan Marthan tarinaa tyylilleen uskollisena. Marthan elämän miessuhteet, aatteelliset näkemykset ja näiden pohdinta ovat kirjan keskeisin sisältö. Kirjan tapahtumat sijoittuvat toisen maailman sodan päättymisen jälkeisiin vuosiin, ja poliittinen tilanne on tässä kirjassa vahvemmin läsnä kuin sarjan edellisessä osassa, jossa elettiin sodan aikaa. Martha asuu edelleen Rhodesiassa, mutta haaveilee paluusta Englantiin. Sitä ennen olisi vain saatava Antonin kanssa solmittu, tunnetasolla hiipunut avioliitto mitätöityä. Lumous haihtuu -kirjassa Marthan tunne-elämän ravisuttajaksi on vaihtunut naimisissa oleva Thomas. "Kuitenkin samana iltana jolloin hän oli ensimmäisen kerran ollut Thomasin kanssa, Anton rakasteli häntä ja teki sen ensimmäisen kerran moneen kuukauteen. Vielä kummallisempaa oli, että vaikka hän oli nyt Thomasin ja syventynyt siihen, m

Shaun Tan: Etäisten esikaupunkien asioita

Kuva
Löysin australialaisen Shaun Tanin kirjat ensimmäisen kerran noin vuosi sitten , jolloin hurmaannuin kahdesta värikkäästä ja yksityiskohtaisesti kuvitetusta lasten kuvakirjasta. En seuraa lastenkirjallisuuden uutuuskatalogeja, joten minulle oli iloinen yllätys, kun lähikirjaston esittelyhyllyssä oli esillä Shaun Tanin Etäisten esikaupunkien asioita (Lasten Keskus, 2015). Surumielisen kannen omaava kirja sujahti oitis lainakoriin. "Tiedän, että sinä näit hänet mielestäsi ensin, mutta itse olen aika varma että minä ehdin ensin - hän oli siinä alikulkutunnelilla, eteni graffitein maalatun seinän viertä tietään tunnustellen, ja minä sanoin: "Katso, tuolla on jotain harvinaista."     Olimmehan me tietysti ennenkin nähneet hulluja - "elämän säikäyttämiä", kuten sinä kerran sanoit. Mutta tälle miehelle oli täytynyt tapahtua jotain erityisen kummallista, sillä hän kuljeksi avaruuspuku päällään kuolemanhiljaisena pyhäpäivänä." (s. 21) Kirjassa

Viikon sekalaiset eli haastevastauksia, vuosi kuvina ja lukuhaaste

Kuva
Viikon sekalaiset blogihöpötykset, olkaa hyvä: Sain L'amie de'l ABC -blogin Niinalta mukavan tunnustus / kysymys -haasteen. Haaste on jo kiertänyt monessa blogissa, joten en tällä kertaa laita sitä eteenpäin vaan vastailen vain Niinan kysymyksiin. Kiitos tunnustuksesta! ♥ 1. Miksi päädyit perustamaan blogisi? Olin seuraillut mm. liikunta- ja kirjablogeja jonkin verran ennen oman blogin perustamista. Pikku hiljaa rohkaistuin miettimään, uskaltaisinko perustaa oman blogin. Rento kirjoittelu kiinnosti, ja ainut aihe jonka tiesin vuorenvarmasti kiinnostavan minua aina ja ikuisesti oli kirjat. Kesälomalla pari vuotta sitten Oksan hyllyltä -blogi valtasi oman pienen tilansa bittimaailmassa, ja täällä sitä ollaan edelleen. 2. Millaisia tunteita bloggaaminen sinussa yleensä herättää? Koetan pitää bloggaamisen kivana, rentouttavana harrastuksena, joka vie ajatukset muualla työstä. Olen mielestäni aika sinut sen suhteen, mitä blogissani puuhaan enkä koe alemmuudentunte

Kirjojen kierrätysarvonta

Kuva
Siivoilin hiljattain kirjahyllyjäni ja päätin laittaa muutamia kirjoja arvonnan kautta kierrätykseen. Joukossa on pari aivan uutena arvontatarkoitukseen hankittua kirjaa, mutta näistä on erikseen maininta kirjan kohdalla. Jollei mitään mainintaa löydy, kirja on kertaalleen luettu mutta edelleen siistikuntoinen. Osa kirjoista on arvostelukappaleena saatuja, ja siitäkin löytyy maininta kirjan kohdalta. Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tähän postaukseen. Ilmoitathan sähköpostiosoitteesi , jos se ei käy ilmi blogistasi. Kerro kommentissa, mistä kirjoista olet kiinnostunut. Voit osallistua 1 - 8 kirjan arvontaan. Arvontaan osallistuvat kommentit, jotka on jätetty tähän postaukseen la 21.11.2015 klo 8.00 mennessä. Arvonnan suoritan lauantaina 21.11.2015 aamupäivällä. Ilmoitan arvonnan tuloksista blogissani heti tuloksen selvittyä. Otan voittajiin yhteyttä sähköpostilla ja pyydän yhteystietoja kirjojen lähettämistä varten. Jollen tavoita voittajia viimeistään maanantaina 23

Milla Ollikainen: Pirunkuru

Kuva
Hyppäsin mukaan Milla Ollikaisen Ylläs-dekkaritrilogiaan vasta sen viimeisessä osassa Pirunkuru (Like, 2015), mutta se ei haitannut juonessa mukana pysymistä. Pirunkuru toimi oikein hyvin itsenäisenä kirjana, ja enkä antanut sen häiritä, että joidenkin henkilöiden yhteistä historiaa on mitä ilmeisimmin käsitelty sarjan aiemmissa osissa. Pirunkuru sijoittuu Lappiin, Ylläksen maisemiin. Maisemat eivät ole minulle 'livenä' tuttuja, sillä täytyy myöntää ettei Lapin hulluus ole minuun iskenyt enkä juuri matkaile Pohjois-Suomessa. Pohjoiseen sijoittuvia dekkareita ei liiemmin ole tullut vastaan, joten miljöö oli suurin houkutin lukea Ollikaisen uutuuskirja. Se on teemoiltaan erittäin ajankohtainen, sillä Pirunkurussa käsitellään kaivostoiminnan vaikutuksia tavallisten ihmisten elämään ja kuntien talouteen. Kirjan alussa Pirunkurusta löytyy miehen ruumis, ja tapausta alkaa tutkia paikallinen poliisi, Jussi Vuontisjärvi. Myös paikallislehden toimittaja Krisse on melko paljon kirj

Ari Turunen: Maailmanhistorian kukoistavimmat kaupungit

Kuva
Ari Turusen Maailmanhistorian kukoistavimmat kaupungit (Into, 2015) esittelee yhdeksän kaupunkia, jotka historian eri aikoina ovat nousseet kukoistukseen: Miletos, Alexandria, Pataliputra, Bagdad, Hangzhou, Firenze, Isfahan, Amsterdam ja San Francisco. Kirjan ideana on painottaa sitä, että kukoistuksen taustalla on suvaitsevaisuus: "tämän kirjan kaupungeissa erilaiset ihmiset ja uutta etsivät kokeilijat ovat saaneet elää rauhassa, ilman vainoja ja rajoitteita. Kaupungit puhkesivat kukoistukseen, koska niissä kannustettiin ajattelun ja tekemisen vapauteen sekä ymmärrettiin vieraita kieliä ja kulttuureja. Ja jos näissä paikoissa ei aina haluttukaan vaikutteita, erilaisuutta siedettiin." (s. 13) Luen tietokirjoja harvakseltaan, mutta tämän kirjan perusajatus kiinnosti minua, ja kun kaupunkien luettelossa oli pari oudompaa nimeä (Pataliputra, Isfahan) päätin sivistää itseäni Turusen uutuuskirjan avulla. Kaupunkeja käsitellään yksi kerrallaan, ja Turunen kertoo kunkin ka

Ruotsalaista lanua: Saari meren keskellä ja Pekka Töpöhäntä pääsee pälkähästä

Kuva
Kirjallinen retki Pohjoismaissa -lukuhaaste päättyy pian, ja haasteinnostus nosti päätään sen verran, että halusin saada Ruotsin kohdalle vähintään neljä lukumerkintää. Ruotsalaiset dekkarit eivät  juuri nyt innostaneet, mutta löysin lanukirjallisuuden puolelta pari nopeasti luettavaa, kivaa kirjaa: Annika Thorin Saari meren keskellä (Tammi, 2001) ja Gösta Knutssonin Pekka Töpöhäntä pääsee pälkähästä (Gummerus, 2009). Ruotsin kohdalla on kertynyt viisi merkintää, ja naapurimaan haasteosuus taitaa olla kasassa. Annika Thorin Saari meren keskellä aloittaa nuortensarjan, jossa seurataan wieniläisen Steffi-tytön siirtolaistaivalta toisen maailmansodan vuosina. Kirjan alussa Steffi saapuu pikkusisarensa Nellin kanssa Ruotsiin, jonne heidän Itävallassa asuvat juutalaisvanhempansa ovat lähettäneet lapsensa turvaan. Vanhemmilla ei ole matkustuslupaa, mutta kirjan aikana sekä tytöt että heidän vanhempansa pitävät yllä haavetta Amerikan-matkustusluvasta. Tytöt joutuvat syrjäiselle saare

Lukuhaasteita ja TBR-vuoren valloitus

Kuva
Isänpäivän kunniaksi sekalaista lukuhaasteasiaa:   Lukuhaasteista kiinnostuneille hoksautus Haastavaa lukemista -blogista, jonka ylläpitotiimiin olen liittynyt yhdessä Yöpöydän kirjat -blogin Niinan kanssa. Blogissa tiedotetaan uusista ja pian päättyvistä haasteista, ja muista lukuhaasteisiin liittyvistä asioista. Blogin sivupalkista näet mm. käynnissä olevat haasteet. Blogin rauhallisen kaunis ulkoasu ja viehko banneri ovat Niinan käsialaa. Huipun näköistä, kannattaa käydä ihastelemassa! Onko oma lukuhaasteesi on mennyt meiltä ohi? Vinkkaa haasteesta sähköpostiin tai kommenttiboksiin, niin päivitämme blogia ja tiedotamme lukuhaasteesta. Tervetuloa seuraamaan  Haastavaa lukemista -blogia! Niinan tekemä kaunis banneri Haastavaa lukemista -blogiin. *** Kodin tuntu tulee lukemattomista kirjoista, mutta joskus niitä kirjoja voisi myös lukea. Blogistani löytyy uusi TBR -välilehti, jossa on 100 lukemattoman kirjan lista . Ne kaikki löytyvät omasta hyllystäni tai luku

Pablo Neruda: Tunnustan eläneeni

Kuva
Pablo Nerudan eli Ricardo Eliecer Neftalí Reyes Basoalton (1904 - 1973) postuumisti julkaistu muistelmateos Tunnustan eläneeni (Tammi, 2008) on lojunut bloggauspinossani muutaman kuukauden (!). Luin kirjaa Goodreadsin kirjanpidon mukaan 23.7. - 19.8. eli noin kuukauden verran. Aloittelin nobelistin muistelmia suurin toivein, ja vaikka kirjan alku eteni sutjakkaasti lukuvauhtini hyytyi nopeasti. Minulle käy usein niin, että jos lukeminen takkuaa eikä kyseessä ole kirjaston kirja, blogijutun naputtelukaan ei inspiroi (kirjaston palautuspäivä on erinomainen kirjoitusmotivaattori :) ). Mutta Elämäkertahaaste oli hyvä kannustin postauksen kirjoitteluun, ja jee! olen viimein saanut tämän haasteen osalta lukuvauhtini kiinni täällä blogin puolella. Eli bloggausjonossani ei luuraa enää yhtään elämäkertaa tai muistelmaa. Tahmeasta lukuvauhdistani huolimatta en viitsinyt jättää kirjaa kesken, sillä olin sentään ostanut sen omakseni jostain alemyynnistä. Upea, värikäs kansi on mielestäni erä