7. joulukuuta 2016

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet

Ilmoitusasia: olen lukenut ensimmäisen kirjani Haruki Murakamin tuotannosta. Aloituskirjan kunnia lankesi pari vuotta sitten suomeksi ilmestyneelle kirjalle Värittömän miehen vaellusvuodet (Tammi, 2014). Valitsin kirjan Oulun kaupunginkirjaston lukuoppaan suosituksen perusteella. Pyysin lukuoppaalta vinkkejä hyvistä lukuromaaneista, ja sellainen Värittömän miehen vaellusvuodet oli. Kiitos siis onnistuneesta lukusuosituksesta!

Täytyy myöntää, että olen viime vuosina onnistunut kasaamaan pääni sisälle ennakkoluuloja Murakamin kirjoja kohtaan. Lukemieni blogijuttujen perusteella osa kirjoista on vähintäänkin erikoisia (öh, jostain minulle ovat jääneet mieleen leijuvat sammakot?!) sellaisella tavalla, jota en ole kokenut omakseni, joten olin pitkään kahden vaiheilla Murakamin suhteen. Kokeillako vai jättääkö sikseen? Uteliaisuus voitti, ja kun kirjan kansiliepeen juonikuvaus ei sisältänyt viittauksia yltiöomituiseen ainekseen, varasin kirjan luettavakseni.


"Tsukuru Tazakia kuolemaan vetävä syy oli täysin selvä. Neljä hänen läheistä ja pitkäaikaista ystäväänsä olivat eräänä päivänä ilmoittaneet ehdottomasti ja aivan yhtäkkiä, ettei "kukaan meistä enää halua tavata sinua eikä puhua kanssasi". Minkäänlaista syytä tai selitystä  siihen, miksi hänen oli pakko ottaa vastaan tuo säälimätön ilmoitus, ei annettu. Eikä hän uskaltanut kysyä." (s. 7)

Lainauksesta käy ilmi kirjan päähenkilön, Tsukuru Tazakin, elämän käänteentekevä tapahtuma. Ystäväporukan torjunta ja hylkääminen yliopisto-opintojen alkuvuosina jää mysteeriksi Tsukurulle, mutta viimein hänen naisystävänsä Sara pakottaa Tsukurun kohtaamaan asian. Saran mielestä Tsukuran ja hänen suhde ei voi jatkua, jos Tsukurulla on tämmöinen selvittämätön asia mielessään. Asialle on siis tehtävä jotain, ja Tsukuru tapaa vuosien jälkeen entiset ystävänsä. Yksi heistä asuu Suomessa asti, joten kirjalla on mukava kytkös kesäisiin maaseutumaisemiimme.

Räväkkää ratkaisua Tsukurun menneisyyden arvoitukselle ei kannata odottaa. Kirja soljuu tyynen rauhallisesti menneisyyden ja nykyisyyden välillä, ja muutama unijaksokin mahtuu mukaan. Kokonaisuus pysyi silti oman mukavuusalueeni sisällä eli en kohdannut leijuvia sammakoita tai muuta käsityskyvyn rajoja venyttäviä tapahtumia. Kirjan rakenne oli mielestäni tyylikäs ja pidin kirjan avoimesta lopusta. Avoin loppu sopi hyvin siihen, ettei kirjassa muutoinkaan selitetty puhki asioita ja ihmisten vaikuttimia vaan jätettiin paljon lyhyiden viittausten varaan. Tsukurun persoona ei suuremmin minua koskettanut, mutta hänen etsintäretkeensä mahtui monia kauniin vähäeleisesti kuvattuja hetkiä, jotka tekivät kirjasta lukemisen arvoisen.

Värittömän miehen vaellusvuodet ei onnistunut herättämään innostusta Murakamin muita teoksia kohtaan, mutta olen silti tyytyväinen, että tulin vihdoin ja viimein tutustuneeksi Murakamin kirjoihin. Värittömän miehen vaellusvuodet oli hillitty ja elegantti kirja, ja päädyin antamaan sille kolme tähteä Goodreadsiin.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kannesta kanteen, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä, Sinisen linnan kirjasto ja Ullan luetut kirjat
Kirjan tietoja:
Haruki Murakami: Shikisai o  motanai Tazaki Tsukuru to, kare no junrei no toshi (2013)
Suomennos Raisa Porrasmaa
Tammi, 2014 (Keltainen kirjasto nro 456)
330 sivua

14 kommenttia:

  1. Onnittelut nyt ekaksi Marika! Tämä on hyvin 'tavallinen' ja verkkainen Murakamiksi ja hiukan tylsäkin. Toivottavasti innostut kokeilemaan vielä muuta. Esim. Suuri lammasseikkailu oli aika kiva eikä ole tiiliskivi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Arvelinkin, että tämä on Murakamin helpoimmin lähestyttävää tuotantoa, mutta se oli vaan hyvä. Ainakin sain kirjan luettua loppuun asti. Kiitos vinkistä, saatan kokeillakin tuota. :)

      Poista
  2. Minullakin saldossa yksi Murakami, Norwegian Wood ja se ainakin oli todella hyvä! Tämä kirja ei niinkään kiinnosta. Järkelemäinen 1Q84 kylläkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Norwegian Woodia on kehuttu, ja muistaakseni se mainittiin myös Värittömän miehen takakannessa. Ilmeisesti ovat jollain tapaa samantyylisiä kirjoja (?). 1Q84 on minulla vielä niiden epäilystä herättävien Murakamien listalla. Taidan kokeilla jotain muuta ennen sitä. :D

      Poista
  3. Itselleni Värittömän miehen vaellusvuodet oli myös ensimmäinen Murakami. Minulle tämä oli kuitenkin huono valinta siinä mielessä, että rakastan yliluonnollisia elementtejä. Joku toinen Murakami olisi siis varmasti uponnut paremmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään yliluonnollisista jutuista, mutta Murakamin kirjojen kohdalla ne vaan ovat vaikuttaneet liian oudoilta minun makuuni. Mutta pitäisi tietysti itse ensin kokeilla. :)

      Poista
  4. Norwegian Wood on yksi lempparikirjoistani, mutta Värittömän miehen vaellusvuodet olivat todella värittömät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistankin sinun kehuneen Norwegian Woodia. Koetan ehtiä sen pariin vaikkapa kevään aikana. :)

      Poista
  5. Meinasin ensimmäiseksi Murakamiksi lukea Miehiä ilman naisia, joka sopisi passelisti novellihaasteeseen. Jää nähtäväksi innostunko niin, että tartun muihinkin Murakamin kirjoihin. Luulen, että novelleista on aika turvallista aloittaa. Hyvä tietää, ettei kaikki Murakamit ole niitä tiiliskiviä :D
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Murakamilta näköjään löytyy monenlaista, ja tämä oli minusta aika nopsalukuinen. Tekstikin oli melko isokokoista. :) Minä taidan jättää Murakamin novellit väliin, ja kokeilla seuraavaksi vaikkapa Riitan suosittelemaa Lammas-kirjaa tai Norwegian Woodia.

      Poista
  6. "Hillitty ja elegantti" kiteyttää kyllä mainiosti Murakamin tyylin. Itse en ole Värittömän miehen vaellusvuosia vielä lukenut, mutta olen kovasti tykästynyt Norwegian Woodiin ja tässä Värittömässä tuntuu olevan samankaltaista tunnelmaa. Minusta tuo ystävien "feidaus" on myös psykologisena ilmiönä mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystäväkuvio oli todella erikoinen, ja myös se, miten sitä käsiteltiin tai pikemminkin ei käsitelty. Asia tuntuu todella merkitykselliseltä, mutta tuntui kuin se olisi sivuutettu lähes 'nyt vain kävi näin' asenteella. Toki asiaan saatiin aikanaan selvyyttä, mutta tuosta kuvioista olisi saanut irti enemmänkin.

      Poista
  7. Hauskaa, että tutustuit Murakamiin! Minusta tämä on ihan hyvää Murakamia, mutta ehkä kaikista realistisin ja tavanomaisin. Jos vielä päädyt lukemaan Murakamia, niin peukutan Kafka rannalla tai uusinta Miehiä ilman naisia -novellikokoelmaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä! Murakamilta riittääkin kirjoja, mistä valita, käännöksiä tulee tiheään. :)

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...