Love in vain - Robert Johnson ja paholainen tienristeyksessä

Bloggauspinooni on kertynyt useampi sarjakuva, joten ainakin tämä ja seuraava viikonloppu menee blogissani niiden merkeissä. Avaan joulukuun sarjakuvaosuuden blueshenkisesti:

Lainasin aiemmin syksyllä Jean-Michel Dupontin ja Mezzon sarjakuva-albumin Love in vain - Robert Johnson ja paholainen tienristeyksessä (Like, 2015) täysin sen ulkoisesti näyttävän olemuksen perusteella. Pitkulainen sarjakuva-albumi ei ole tylsää standardikokoa, ja paksuja sivuja on miellyttävää käännellä. Ja kuvitus! Mustavalkoiset ruudut ovat enemmän täynnä mustaa kuin valkoista, ja taidokas kuvitus pursuilee yksityiskohtia.

Albumin ulkoasusta intoilu on sikäli noloa, että Love in vain kertoo bluesmies Robert Johnsonista ja hänen elämästään. Mies oli minulle täysin tuntematon ennen sarjakuvan lukemista, enkä edes pidä bluesista. Mutta sehän ei haittaa sarjakuvan lukemista - ja ennen kaikkea katselemista. Paitsi ehkä sen verran, että tarina jäi melkoisen ulkokohtaiseksi. Tuijottelin upean näköisiä ruutuja, mutten oikein saanut otetta tarinaan.


Johnson syntyi Mississippissä, vuonna 1911. Köyhistä oloista lähtöisin oleva poika on musiikillisesti lahjakas, ja ajautuu vartuttuaan viettämään kiertelevää elämää muusikkona. Johnsonin tarinasta välittyy ajankuvaa etelävaltioiden mustan väestön oloista, elämän viettelyksistä ja nautinnoista musiikin varjossa. Johnson kuoli vain 27-vuotiaana, ja hänen loppunsa kuvaus on dramatiikkaa täynnä. 

Tässä muutama makupala kirjan sivuilta:


Kirjan lopussa on Johnsonin kirjoittamien laulujen sanoituksia. Blues-faneille ja Johnsonin musiikista innostuneille kirja tarjoaa paljon, ja jollei musiikki inspiroi, voi katsella niitä kuvia. Vaikkapa pariin otteeseen, kuten itse tein.

Musiikkimaistiainen: Robert Johnson ja biisi Me and the Devil Blues:


Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston sarjakuva
Kirjan tietoja:
Jean-Michel Dupont (tarina) & Mezzo (kuvitus): Love in Vain (2014)
Suomennos Annukka Kolehmainen
Like, 2015
73 sivua

Kommentit

  1. Kuulostaa jotenkin tutulta...(googlettaa)...joo olen nähnyt Crossroads-leffan 80-luvulta, jonka inspiraationa oli Johnson ja bluesin ystävä en minäkään ole, mutta ei se haitannut. Tämänkin sarjiksen merkkaan muistiin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli harvinaisen näyttävä sarjakuva-albumi, ulkoasuun oli todella panostettu. Tuo leffa onkin minulle aivan outo, mutta selvästi Johnsonin musiikilla on ystäviä kun on innoittanut leffantekoon. Minulta hänen musiikilliset ansionsa menivät valitettavasti ihan ohi. :D

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.