Linda Olsson: Sisar talossani

Linda Olssonin Sisar talossani (Gummerus, 2017) oli minulle ensi kosketus kirjailijan tuotantoon. Olssonin nimi on tainnut jäädä jostain blogijutusta mieleeni, ja kirjan yksinkertainen, kaunis kansi houkutteli sekin lukupuuhiin. Miellyttävä tuttavuus, voin todeta. Hidastempoinen, ihmissuhteiden kipupisteitä rauhallisesti käsittelevä kirja osui minun lukumakuuni, mutta huomasin että Olssonin tekstin äärelle kannatti asettua vasta kun lukuolo tuntui riittävän seesteiseltä. Jos mielenpäällä pyörivät päivän työasiat ja kauppalistalta unohtuneet asiat, oli turha odottaa, että Marian ja Emman sisarussuhteen verkkaiset käänteet jaksaisivat kiinnostaa.

"Hän ei vaadi mitään. Hänen kanssaan on niin tavattoman helppo tulla toimeen. Hän tunkeutuu jo kaikkeen, mitä teen ja ajattelen, pelkästään olemalla täällä. Kunpa hän ei olisi koskaan ottanut yhteyttä. Tai kunpa en olisi koskaan esittänyt sitä typerää kutsua. Nyt ei enää riittäisi, vaikka hän lähtisi täältä. On jo liian myöhäistä.

Istuin tuijottamassa kirjoittamiani sanoja. Sisareni valmisti meille lounasta. Minun pitäisi olla iloinen siitä, että hän oli luonani. Yleensähän sisarukset nauroivat, puhuivat ja viihtyivät yhdessä. Mutta me liikuimme kuin heikoilla jäillä, peläten sen murtuvan allamme vähäisestäkin harha-askeleesta. Tuntuiko ainoastaan minusta siltä? Vai oliko se yhtä vaikeaa Emmalle?" (s. 59)

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Costa Bravan rannikolle, viehättäviin merenrantamaisemiin, jotka aivan näin silmissäni kirjaa lukiessani. Rannikon pikku kylässä asuu Maria, jonka luokse sisarpuoli Emma saapuu viikon mittaiselle vierailulle. Päivät etenevät ja sisarukset tunnustelevat tuttavuutta pitkän tauon jälkeen. Lukijalle hahmottuu pikku hiljaa kummankin sisaren menneisyys ja sen pienet salaisuudet. Mitään isompaa mysteeriä kirjassa ei paljastu, mutta enpä sellaista tähän kirjaan kaivannutkaan. Olen lukenut viime kuukausina niin paljon mm. fantasiaa ja dekkareita, että tämmöinen hissuksiin etenevä kirja tuntui tervetulleelta vastapainolta vauhdikkaisiin juonikuvioihin ja verisiin rikoksiin.

Minua miellytti kirjan kerronnan konstailematon vähäeleisyys ja luonnekuvien vähittäinen avautuminen. Kirjan tapahtumapaikkoja olisi voitu kuvailla enemmänkin, sillä se olisi tuonut kirjaan enemmän paikallisväriä ja todellisen elämän tuntua. Nyt minulle jäi kirjasta pohdiskeleva ja mietiskelevä yleisfiilis, jossa idyllinen rannikkokylä häilyi kauniina taustakulissina. Kokonaisvaikutelma jäi silti reilusti plussan puolelle, ja Sisar talossani saa minulta kolme tähteä Goodreadsiin.


Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Pyysin arvostelukappaleen
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Leena Lumi, Kulttuuri kukoistaa, Kirja vieköön! ja Ullan luetut kirjat
Kirjan tietoja:
Linda Olsson: En syster i mitt hus (2016)
Suomennos Anuirmeli Sallamo-Lavi
Gummerus, 2017
243 sivua

Kommentit

  1. Minulle Olsson tuli tutuksi Kun mustarastas laulaa kirjasta ja rakastuin heti. Ihana kirjailija ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olssonin aimepi tuotanto alkoi myös kiinnostaa tämän uuden käännöksen myötä, joten ehkäpä Mustarastas-kirjakin tulee aikanaan lukuun. :)

      Poista
  2. Kun mustarastas laulaa on viimeisin Ohlssonin kirja, jonka olen lukenut. Kirjoissa on sellainen viipyilevä tunnelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viipyilevyyden tunnistan myös tästä lukemastani kirjasta. Taitaa kuulua kirjailijan tyyliin.

      Poista
  3. Minusta tämä ei ollut likimainkaan paras Olsson, vaikka teemoiltaan toki kiinnostava. Eniten olen ehkä pitänyt Kaikki hyvä sinussa -romaanista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä. Olssonin kirjoihin saatan hyvinkin palata uudemman kerran.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.