9. toukokuuta 2017

Henry Marsh: Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta

Neurokirurgi Henry Marshin muistelmakirja Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta (S & S, 2017) sai minut arvostamaan omaa terveyttäni - tai ainakin sitä huoletonta olotilaa, jossa en ole tietoinen sisälläni ja päänupissani mahdollisesti muhivista sairaudenaluista. Marsh kertoo kirjassaan urastaan, kokemistaan onnistumisista ja epäonnistumisista, ja neurokirurgin työssä alati läsnä olevasta herkästä elämän ja kuoleman välimaastosta. Vain pienen pieni erehdys ja potilas menehtyy tai makaa sairaalassa loppuikänsä puhe-ja liikuntakykynsä menettäneenä. Vastapainona kirurgia tarjoaa onnistumisen tunteita ja jännitystä, vaikka suurimpien onnistumisten taakse kätkeytyykin julma totuus:

"Neurokirurgian kipeitä totuuksia on, että erittäin vaikeita tapauksia oppii leikkaamaan hyvin vain harjoittelemalla paljon, mutta se taas tarkoittaa paljon virheitä alussa ja kirurgin taakseen jättämää pitkää vahingoittuneiden potilaiden jonoa. Epäilenkin, että kirurgin on oltava hiukan psykopaatti pystyäkseen toimimaan sillä tavoin, tai ainakin hyvin paksunahkainen. Lempeä lääkäri todennäköisesti luovuttaa, antaa luonnon tehdä tehtävänsä ja keskittyy helpoimpiin tapauksiin. Entinen pomoni, joka oli erittäin lempeä - sama mies, joka leikkasi poikani - tapasi sanoa, että "jos potilaan on määrä vahingoittua, tehköön Jumala sen mieluummin kuin minä". (s. 243)

Enpä taitaisi itse kyetä tämmöiseen elämän ja kuoleman piirileikkiin työpäivissäni (IT-alan työt vaikuttavat kirjan lukemisen jälkeen varsin leppoisalta puuhastelulta). 

Kirjassa on yhteensä 25 erilaista tapausta, ja Marsh käsittelee niitä miellyttävän lukijaystävällisesti ja inhimillisesti. Oudot ja hankalat lääketieteelliset termit eivät häirinneet lukemistani laisinkaan, ja niitä ei onneksi ympätty liikaa mukaan tekstiin. Marsh onnistuu välittämään tapausten kautta lukijalle kaunistelematonta kuvaa kirurgin arjesta, ja siihen kuuluvista valinnoista.

"Hereillä olevan potilaan aivojen leikkaaminen on mahdollista, koska päässä kipua aistivat ainoastaan iho, lihakset ja aivojen ulkopuoliset kudokset. Sitä paitsi aivoissa ei ole katkoviivaa, jonka vieressä lukee "leikkaa tästä" tai "älä leikkaa tästä", ja koska aivokasvaimet näyttävät hyvin paljon itse aivoilta, vahinkoa syntyy helposti. Jos kasvain sijaitsee ruumiin vasenta puolta hallitsevan oikean aivopuoliskon liikekeskuksen lähellä, kuten tässä tapauksessa, saan vihiä mahdollisesta vahingosta vain pitämällä potilaan hereillä." (s. 217)

Kirjassaan Marsh pohdiskelee työhönsä liittyvää etiikkaa, potilaiden kohtaamista ja sairaanhoidon ja sairaala-arjen yleistä tilaa. Teksti etenee jouhevasti aiheesta toiseen, ja oli esimerkiksi kummallisen lohdullista lukea, ettei edes huippukirurgi pysty välttämään jonninjoutavia palavereita, jos hänet on määrätty niihin osallistumaan. Ison organisaation arkeen kuuluvat kuviot tavoittavat kaikki, taidoista ja asemasta riippumatta.

Tv-sarja Teho-osasto (E.R.) oli aikoinaan suuri suosikkini, joten olin erittäin otollista maaperää Marshin kirjalle. Sairaala-arkeen syväsukelluksen tarjoava kirja saa minulta Goodreadsiin 4 tähteä. Jos kirurgian maailma yhtään kiinnostaa, suosittelen lämpimästi tutustumista Marhsin muistelmiin.


***
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista.

Menovinkki: Henry Marsh on mukana Helsinki Lit -festivaaleilla lauantaina 13.5.2017.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Arvostelukappale. Kiitos kustantajalle!
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Kulttuuri kukoistaa, Hyllytontun höpinöitä
Kirjan tietoja:
Henry Marsh: Do No Harm (2014)
Suomennos Ulla Lempinen
Kansi Tuomo Parikka
S & S, 2017
336 sivua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...