Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2017.

Sophie Kinsella: Kuka on pomo (äänikirja)

Kuva
Chick-lit -genre on jäänyt minulle vieraaksi muutamia Marian Keyesin kirjoja ja satunnaisia kirjastossa tehtyjä selailuja lukuun ottamatta. Sophia Kinsellan tuotannon olen tähän asti ohittanut täysin (liian höttöistä hömppää minun makuuni, on ollut jyrkkä ennakkotuomioni), mutta kesän jälkeen päädyin kliksuttelemaan puhelimeeni äänikirjaversion Kinsellan uusimmasta suomennoksesta Kuka on pomo (WSOY, 2017). Mitenkäs tässä näin kävi, ja vieläpä niin, että tykkäsin kirjasta tosi paljon?! Jollei kirjan lukijana olisi ollut Leena Pöysti, eräs suosikkilukijoistani, tuskin olisin katsahtanutkaan Kinsellan kirjan suuntaan. Kaipasin kesäloman jälkeen jotain uutta, mukavan leppoisaa kuunneltavaa työmatkoille, ja tein kuten usein ennenkin: etsin vaihtoehtoja hyviksi toteamieni lukijoiden tuotoksista. Leena Pöystin ääni sopii mainiosti esimerkiksi Riikka Pulkkisen kirjoihin, ja päätin yks kaks kokeilla Kinsellaa. Lisähoukuttimena toimi Helmet-haasteen salanimikohta. Sophie Kinsellan oikea ni

3 x dekkari: Hämärän hetki, Yön tuoksu ja Maltan haukka

Kuva
Bloggauspinooni on kertynyt dekkareita, ja päätin niputtaa niitä yhteen postaukseen. Tässäpä siis rikosjuonien ystäville kolme dekkarivinkkiä syksyn iltoihin:  Johan Theorin: Hämärän hetki (Tammi, 2008) Jostain syystä minulle oli syntynyt käsitys, että Johan Theorinin Öölantiin sijoittuva dekkarisarja olisi kauhuviritteinen. Sumuisen harmaa kansikuvakin antaa pieniä vinkeitä siihen suuntaan. No, eipäs ollut vaan oli aika tavallinen pieneen saariyhteisöön sijoittuva, menneisyyden tapahtumista ponnistava dekkari. 1970-luvulla pieni Jens-poika katosi vanhemmiltaan eräänä sumuisena päivänä, ja tähän päivään palataan vuosikymmeniä myöhemmin, kun pojan isoisä saa kirjeessä pienen sandaalin. Jensin katoamista alkaa penkoa hänen Julia-äitinsä yhdessä isänsä kanssa, eli kirjassa ei ole tavanomaista poliisi tutki -asetelmaa. Juoni rullasi hyvin näinkin, mutta kovin kihelmöivää jännitystä en sivuilta silti tavoittanut. Pienen yhteisön kuvauksena Hämärän hetki toimi mukavasti, ja dekk

Superlukumaraton 24.9.2017 - päivittyvä postaus (su klo 21.45)

Kuva
Carry on Reading -blogin Henna emännöi huomisen lukumaratonia , joka aloittaa syksyn Superlukumaratonien putken. Tarkempia tietoja voi käydä kurkkaamassa Hennan blogista, mutta säännöt ovat lyhykäisesti samat kuin aina ennenkin: 24 tunnin aikana luetaan niin paljon kuin sielu sietää.  Päätin lähteä maratonille mukaan, vaikka tiedän jo näin lähtökuopissa, että oma maratonpanokseni tulee olemaan pikemminkin vaatimaton kuin lähellä mystistä supertasoa. Viikonlopulle on ohjelmassa muutakin puuhaa, mutta koska maratoneille on kiva osallistua, täällä ollaan. Rennolla mielellä, ilman suurempia tavoitteita raportoin lukemisistani seuraavan 24 tunnin ajan enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Kannattaa käydä täällä blogissa tai seurata twitter-tiliäni . Blogin puolella päivittelen edistymistäni tähän postaukseen. Alustavasti olen kaavaillut viihtyväni tämän pinon kirjojen parissa: Marjane Satrapin omaelämäkerralliset Persepolis -sarjakuvat ovat kiinnostaneet minua jo pitkään, ja

Ibi Zoboi: American Street

Kuva
Muuttoliikkeessä -lukuhaaste innosti minua kesällä lukemisen etsintäpuuhiin. Jostain Goodreadsin syövereistä löysin alkuvuonna ilmestyneen, YA-romaaniksi luokitellun kirjan, jonka näyttävä kansi ja juonikuvaus saivat kiinnostumaan:  " On the corner of American Street and Joy Road, Fabiola Toussaint thought she would finally find une belle vie —a good life. But after they leave Port-au-Prince, Haiti, Fabiola’s mother is detained by U.S. immigration, leaving Fabiola to navigate her loud American cousins, Chantal, Donna, and Princess; the grittiness of Detroit’s west side; a new school; and a surprising romance, all on her own." Kirjan aihepiiri kuulosti suomalaisittain mukavan erilaiselta. Haitin siirtolaisiin en muista törmänneeni kirjoissa, ja nuorten näkökulma aiheeseen tuntui kiinnostavalta. Uskaltauduin kliksuttelemaan kirjan Kobon verkkokaupasta itselleni, ja kylläpä olikin hyvä ostos. Yllätyin todella positiivisesti siitä, ettei kirja ollut mikään älytön hömpp

Nathan Hill: Nix

Kuva
Nathan Hillin Nix (Gummerus, 2017) on ulkoisilta mitoiltaan muhkea tapaus - kirjaa aloittavalla lukijalla on edessään reilut 700 sivua amerikkalaista nykyromaania. Aihepiirejä ja teemoja riittää moneen makuun: on äidin ja pojan välisen suhteen kipupisteitä, poliittisen liikehdinnän lainalaisuuksia, tyhjyyden tunnetta elämän vyörytyksen edessä, virtuaalitodellisuuden ja elävän elämän suhteen analysointia... ja monta muuta tärkeää, ympäröivästä todellisuudesta kumpuavaa aihetta. Nathan Hill on kutonut romaaninsa runsauden päähenkilön, Samuel Andresen-Anderssonin ympärille kymmeneen lukuun. Tarina alkaa vuodesta 2011. Yliopistolla professorina työskentelevä ja vapaa-aikansa nettipelin äärellä viettävä Samuel havahtuu siihen, että hänen äitinsä on noussut uutisotsikoihin hyökättyään tunnettua poliitikkoa vastaan. Äiti, joka jätti perheensä Samuelin ollessa lapsi. Näistä asetelmista Samuelin ja hänen äitinsä tarina alkaa hiljalleen keriytyä auki. Kirjan luvuissa hypittiin ajallisesti

Naisten aakkoset: T

Kuva
Tarukirja-blogin Margitin aloittama Naisten aakkoset -haasteessa on vuorossa T-kirjain. Aluksi luulin kirjainta helpoksi, mutta olinkin käyttänyt erään ilmiselvän T-nimen eli Donna Tarttin jo D:ssä . Mietintämyssystä löysin pohdinnan jälkeen nämä hienot T-naiset: Kuka on suosikkikirjailijasi? Sarjakuvataiteilija T iitu T akalo on päässyt suosikkilistalleni Sarjakuva-Finlandian vuonna 2015 (Katja Kettu valitsijana) voittaneella albumillaan Minä, Mikko ja Annikki . Siinä Tampereen historia ja nykypäivä kietoutuvat yhteen, ja parisuhdeasiaakin on nivottu mukaan. Erittäin hieno teos, johon historiasta ja Tampereesta kiinnostuneiden kannattaa tarttua. Mitään muuta en sitten olekaan lukenut Takalolta, mutta aion korjata puutteen jossain vaiheessa.   Muutakin kulttuuria on olemassa kuin kirjallisuutta. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi? Englantilainen näyttelijä Emma T hompson on ollut suosikkilistallani pitkään. Karismaattinen, kaunis ja taitav

Marco Vichi: Komisario Bordellin likaisin tapaus

Kuva
Italialaiset dekkarit ovat harvinaisia vieraita lukupinossani, mutta elokuun aikana  piipahdin 1960-luvun Firenzessä komisario Bordellin seurassa. Marco Vichin Komisario Bordellin likaisin tapaus (Aviador, 2017) jatkaa firenzeläiskomisarion tutkimuksista kertovaa sarjaa. Vichin sarja oli minulle entuudestaan tuttu sarjan avausosasta , jonka luin viime kesänä. Tykästyin sarja-avaukseen, joten oli mukavaa huomata, että uusi Bordelli-dekkari ilmestyi tällekin kesälle. Komisario Bordellin likaisin tapaus on mielestäni epäonnistunut suomennos kirjan nimelle, sillä se vie suomalaisen lukijan ajatukset luonnostaan aivan väärille urille, kun sympaattisen komisarion nimikin on mitä on. Kyseessä on synkkään lähihistoriaan lonkeronsa ulottava rikosvyyhti, joten sieltä se likasanko löytyy. Likasanko heijastelee italialaisten oman historian kipupisteitä, joten ainakin minulle kirjan pohjavire tarjosi uudenlaista näkökulmaa. Kirjan alkusivuilla Bordelli joutuu hieman epämääräisen tilanteen

Kepler62: Lähtölaskenta ja Matka

Kuva
Kepler62-sarja on saanut uuden ystävän! Lukaisin jokin aika sitten sarjan ensimmäisen osan , ja meno oli sen verran vetävää, että olen varaillut seuraavat osatkin hetimmiten luettavakseni. Nopeatempoinen, näyttävästi kuvitettu kirjasarja on ollut mukava piristysruiske kiireisen arjen keskellä. Kepler62 sopii siis erinomaisesti myös aikuislukijan käteen. 😊 Onneksi sarjan saatavuus on Oulun kirjastoissa hyvä, ja varaushyllyssäni odottelee jo Kepler62:sen viides osa. Sen luettuani voinkin liittyä sarjan päätösosaa kuumeisesti odottavien joukkoon.  Tähän postaukseen niputan lyhyet lukutunnelmat osista kaksi ja kolme: Lähtölaskenta ja Matka . Kirja kaksi: Lähtölaskenta Mitä ihmettä, päähenkilö vaihtui?! Tätä hämmästelin heti kirjan aluksi, mutta energinen tehopakkaus nimeltä Marie on osoittautunut sarjan edetessä hyväksi hahmoksi. Varakkaasta kodista lähtöisin oleva Marie on tottunut saamaan haluamansa, mutta päätyminen Area 51:lle saa hänet epäilemään, onko se sittenkään a

Kirjametrossa: Radleyn perhe

Kuva
Vampyyrit eivät oikein ole minun juttuni kirjallisuudessa (mitä nyt Draculasta   pidin 5 tähden veroisesti!), sillä verenimijöihin on vaikea suhtautua vakavasti eivätkä he oikein nauratakaan tai muutoin tunnu kiinnostavilta. Satuin kuitenkin lukemaan kesällä Monika Fagerholmin Ihanat naiset rannalla , joka löytyy Oulun kaupunginkirjaston kirjametrokartan Perheen kesken -linjalta. Pysäkiltä oli jatkomahdollisuuksia moneenkin suuntaan, mutta Matt Haigin näyttäväkantinen Radleyn perhe (Atena, 2011) houkutteli enemmän kuin esimerkiksi vakavahenkisempi Ehkä Esther . "Verenhimon yltyessä hengitä syvään ja katso tv:stä golfia." Tämä takakannen lainaus Pidättäytyjän käsikirjasta herätteli siinä määrin uteliaisuuttani, että päätin kokeilla vampyyrikirjaa. Kirjan peruskuvio on tämä: Radleyn perheen isä-Peter ja äiti-Helen ovat vampyyrejä, jotka ovat päättäneet hylätä verenhimoisen elämäntapansa. He ovat hankkineet itselleen Pidättäytyjän käsikirjan, ja sen oppien avulla he py

Kirjametrossa: Ihanat naiset rannalla

Kuva
Monika Fagerholmin vuonna 1994 julkaistu esikoisromaani Ihanat naiset rannalla (Otava, 1994) oli minun loppukesäni sulostuttaja. Olin valinnut kirjan kesäkirjalistalleni , ja kirja löytyy myös Oulun kaupunginkirjaston kirjametrokartan linjalta Perheen kesken. Oivallinen kirjavalinta molemmille listoille! Pääsin kiinni Ihanien naisten kesäfiiliksiin hitaanlaisesti, mutta kun kirjalle malttoi antaa aikaa, se vei mennessään. Goodreadsiin tämä täydellisyyttä hipova kesäkirja saa minulta 5 tähteä. "Ja Thomas ottaa kuvan rantanaisista eräänä heinäkuun päivänä vuonna 1963. Hän käyttää Rosan kameraa, täysautomaattista instamaticia, joka säätää etäisyyden ja valon voimakkuuden, niin ettei kuvaajan tarvitse muuta kuin painaa punaista nappia tirkistysaukon yläpuolella. Bella ja Rosa makaavat rantaviltillä rantakalliolla vähän korkeammalla kuin missä Thomas seisoo. Bella ja Rosa lepäävät kyynärpäiden varassa yläruumis koholla, heidän olkapäänsä koskettavat kevyesti toisiaan. T

Sarjakuvaa: This One Summer

Kuva
Luin Jillian ja Mariko Tamakin sarjakuvaromaanin This One Summer (First Second, 2014) ennen kesää, ja hupsista, bloggaaminen venyi kesän viimeisiin päiviin. Mutta voin lohduttautua sillä, että tämä sopii mainiosti sarjakuvan yleistunnelmaan, joka on viipyilevän verkkainen. Missään nimessä sarjakuvan heikkous ei ollut syynä bloggauksen viipymiseen - tykästyin nimittäin 5 tähden arvoisesti Rosen ja Windyn kesänvieton kuvaukseen. Sarjakuvaromaanissa kuvataan teini-ikää lähestyvien ystävysten, Rosen ja Windyn, kesää Awago Beachilla, joka on ollut Rosen ja hänen vanhempiensa kesäpaikka Rosen lapsuudesta asti. Windy on kesäpaikan naapurissa asuva tyttö, ja heidän elämäänsä sukelletaan reilun 300 sivun ajaksi. Draaman kaari ei ole suuren suuri, kunhan nyt hengaillaan tyttöjen kintereillä: rannalla, lähistön videovuokraamossa kauhuleffoja vuokraamassa (ja vähän poikia tiiraamassa), kotinurkissa. This One Summer oli minusta hyvin aito nuoruuskuvaus juuri hitautensa vuok

Naisen tie -lukuhaaste 3.9.2017 - 30.4.2018

Kuva
Tietokirjaviikko päättyy tänään. Muistelmat ja elämäkerrat ovat monia kiinnostavia tietokirjoja, ja tämän syksyn kirjakatalogeissa elämäkertoja on runsaasti tarjolla. Kovinkaan monta naisesta kirjoitettua elämäkertaa ei silti syksyn tarjonnasta löydy. Tämä on huomattu mm. Helsingin Sanomissa , ja kirjabloggaajien keskenkin tilanteelle pudisteltiin päätä näppisten takana. Joku heitti ilmoille ajatuksen lukuhaasteesta, mutta koska kukaan ei ole tarttunut tuumasta toimeen, päätin polkaista lukuhaasteen käyntiin: tervetuloa Naisen tie -lukuhaasteeseen, jossa luetaan naisista kertovia elämäkertoja ja muistelmia, ja myös autofiktiiviset, naisista kertovat kirjat sopivat haasteeseen mukaan. Lukuhaasteen kuvaa saa käyttää haasteeseen liittyvissä jutuissa. Lukuhaaste alkaa tänään ja päättyy huhtikuun lopussa, eli haasteaika on 3.9.2017 - 30.4.2018. Syksyn ja talven aikana on mukava uppoutua naisten elämänkokemuksiin. Innostuin haasteen ideasta siksi, että se on minulle oik

Tietokirjaviikko: Vrouw Marian viimeinen matka

Kuva
Klassikkojen lumoissa -blogissa haastettiin bloggaajia osallistumaan tietokirjaviikkoon . Luen vapaa-ajalla todella vähän tietokirjallisuutta omaksi huvikseni, joten haaste oli sopiva houkutin tarttua edes yhteen tietokirjaan. Haastetta varten en tarvinnut kirjastoreissua, sillä mieheni viihtyy erityisesti historiaan linkittyvien tietokirjojen parissa, ja niitä on kertynyt kotihyllyymme vuosien varrella kohtuullisesti. Hetken kotini tarjontaa tutkailtuani päätin ottaa lukuun erään miehelleni ostamani lahjakirjan: Juha Flinkmanin ja Petri Puromiehen kirjoittaman merihenkisen kirjan Vrouw Marian viimeinen matka (Paasilinna, 2014). Kirja oli mukavan lyhyt (suuriin lukuponnistuksiin en työviikon aikana ehtinyt) ja merelliset kirjat kiinnostavat minua, vaikka mieluisin kulkuneuvoni merellä onkin iso risteilyalus. Aikoinaan Vrouw Marian viimeinen matka pisti silmääni kirjakaupan hyllyllä upean kantensa ansiosta. Tämä kirja on todellinen kotikirjahyllyn kaunistus: Vrouw Maria oli