Kirjametrossa: Ihanat naiset rannalla

Monika Fagerholmin vuonna 1994 julkaistu esikoisromaani Ihanat naiset rannalla (Otava, 1994) oli minun loppukesäni sulostuttaja. Olin valinnut kirjan kesäkirjalistalleni, ja kirja löytyy myös Oulun kaupunginkirjaston kirjametrokartan linjalta Perheen kesken. Oivallinen kirjavalinta molemmille listoille! Pääsin kiinni Ihanien naisten kesäfiiliksiin hitaanlaisesti, mutta kun kirjalle malttoi antaa aikaa, se vei mennessään. Goodreadsiin tämä täydellisyyttä hipova kesäkirja saa minulta 5 tähteä.
"Ja Thomas ottaa kuvan rantanaisista eräänä heinäkuun päivänä vuonna 1963. Hän käyttää Rosan kameraa, täysautomaattista instamaticia, joka säätää etäisyyden ja valon voimakkuuden, niin ettei kuvaajan tarvitse muuta kuin painaa punaista nappia tirkistysaukon yläpuolella.

Bella ja Rosa makaavat rantaviltillä rantakalliolla vähän korkeammalla kuin missä Thomas seisoo. Bella ja Rosa lepäävät kyynärpäiden varassa yläruumis koholla, heidän olkapäänsä koskettavat kevyesti toisiaan. Toisella on keltainen ja toisella valkoinen uimapuku, mutta värit eivät näy kuvassa sillä filmi on mustavalkoinen. Molemmat ovat panneet aurinkolasit päähänsä.

Bellan ja Rosan takana, raossa joka jää heidän taaksepäin kallistuneiden yläruumiittensa väliin, kimaltaa ulapan sini auringonpaisteessa." (s. 27)
Nallikarin ranta oli kuvauspäivänä sumun valtaama, joten Ihanat naiset sai tyytyä kaidepaikkaan aurinkoisessa Kuusisaaressa.

Kirjan ihanat naiset ovat Isabella ja Rosa. He ystävystyvät eräänä 1960-luvun kesänä, jolloin Rosa saapuu perheensä kanssa Amerikasta Isabellan ja hänen miehensä kesähuvilan naapuriin. Seuraa useampia kesiä ruotsinsuomalaisessa yhteisössä, ja Rosa ja Bella nauttivat olostaan, keikistelevät auringolle ja elämän ihanuudelle. Kesäparatiisin elo ei ole silti pelkkää onnea, sillä kirjan loppupuolella Isabellan avioliitto kariutuu, eikä Rosan ja hänen perheensä elämä vauraudesta huolimatta ole ruusuilla tanssimista.

Ihanien naisten juju on siinä, miten lukijalle avataan Isabellan, Rosan ja heidän perheidensä elämää. Suurimman osan aikaa tapahtumat kerrotaan siten, että keskiössä on Thomas, Isabellan poika. Hämmästyin, miten upeasti ratkaisu toimi. Se saa aikuiset toisinaan häipymään pikkuisen taustalle, vaikka itse asiassa heistähän, aikuisten leikeistä ja suhteista, kirja kertoo. Parisuhteet ja niiden jännitteet, tämä minua ilmeisesti aina vain kiehtova aihepiiri, nousevat kirjan etualalle hieman vaivihkaa, ja kirjassa vähitellen kehitellyt asetelmat olivat minusta tavattoman kiehtovia.

Kirjan kieli on  parhaimmillaan kepeän leikittelevää, viileän tyylikästä ja kauniisti eteenpäin soljuvaa. Paljon jää rivien väliin, välillä kerronnassa kurkotellaan menneeseen ja sitten tulevaan, ikään kuin hetkessä olisi läsnä useampia aikatasoja samaan aikaan. Miellyttävän säästeliäästi käytetty tyylikeino miellytti minua, ja kaiken kaikkiaan Ihanat naiset rannalla kietoi minut pauloihinsa todella tehokkaasti. Tarinan synkkäsävyiset loppusivut vain tehostivat kirjan kesien kepeää vaikutelmaa.

***
Kirjametrossa matkani jatkuu Perheen kesken -linjalla. Seuraavassa jutussa saavun Radleyn perhe -pysäkille, ja luvassa on varsin toisenlaisia perhetunnelmia.

Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa P. S. Rakastan kirjoja, Lumiomena ja Luetut, lukemattomat
Kirjan tietoja:
Monika Fagerholm: Underbara kvinnor vid vatten (1994)
Suomennos Arja Tuomari
Otava, 1994
334 sivua

Kommentit

  1. Tämä on ihastuttava ja vahvatunnelmainen kirja. Olenkin ajatellut, että lukisin Ihanat naiset jossain vaiheessa uudelleen. Fagerholmin myöhemmät kirjat - taituruudestaan huolimatta - eivät ole tulleet yhtä lähelle kuin tämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä aloin miettiä heti viimeisen sivun jälkeen, että uudelleen luku voisi olla paikallaan. Kirjan rakenne ja kerronta on semmoinen, että kaikenlaisiin pikku vihjeisiin yms. voi päästä paremmin kiinni, jos vähän on jo hajulla mitä tuleman pitää. Hieno kirja, ja esikoisromaaniksi todella vahva. Fagerholmin Amerikkalainen tyttö odottelee minulla pokkarina hyllyssä, joten sen nyt ainakin luen häneltä vielä jossain vaiheessa.

      Poista
  2. Ihanat naiset rannalla on kertakaikkisen ihana kirja, kesäukemisten parhautta. Omppua ja sinua itseäsi komppaillen: tämä pitäisi lukea vielä uudemman kerran!

    <3

    VastaaPoista
  3. Kirja on saaressa ollut jo monta vuotta. Ehkäpä ensi kesänä saan sen luettua. Olen lukenut Lola ylösalaisin(?) jablogannutkin siitä. Hieman trillerimäinen teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, suosittelen lämpimästi. Kesällä luettuna tämä kirja on parhaimmillaan - tai ainakin itse tykkäsin, kun sattui olemaan lämpimiä lukuilmoja ja samaan aikaan kirjassa oltiin rannalla ja huvilamaisemissa. :)

      Poista
  4. Tämä on minulla ollut lukulistalla iät ja ajat, muttei millään näytä osuvan sopivalla hetkellä käsiin. Ehkä ensi kesänä... kuulostaa ainakin juuri sopivalta kesäkirjalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesälukemistoon tämä kirja on aivan nappivalinta (siis jos parisuhdekiemurat kiinnostavat). :)

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.