Tekstit

Kevätlukumaraton - päivittyvä postaus (klo 22.00)

Kuva
Aloittelen Kaikkea kirjasta -blogin emännöimän Kevätlukumaratonin aivan sen viime metreillä eli maraton starttaa blogissani lauantaina 26.5.2018 klo 22.00 ja päättyy sunnuntaina 27.5.2018 klo 22.00. Päivittelen maratonkuulumisiani tähän postaukseen, ja twitteriinkin saattaa ilmaantua statuspäivityksiä.

Lauantai klo 22.00. Lukumaraton alkaa ranskalaisen illan merkeissä. Valikoin lukupinostani maratonin aloituskirjoiksi novelleja ja lyhyen uutuusdekkarin:


Lauantai klo 22.50: 70 sivua Kalmakääryleitä murhakastikkeessa -dekkaria luettu. Kirjan nimi ei johda harhaan: paljon, paljon puhetta ruuasta! Sivulauseissa on tapahtunut kaksi murhaa, mutta niille suotu huomio on ollut hämmentävän pientä. Taidanpa vaihtaa kirjaa ja kokeilla Makinen novelleja.

Sunnuntai klo 14.40:Kalmakääryleitä murhakastikkeessa osoittautui niin heppoisen keveyksi kirjaksi, että mielenkiintoni lopahti noin 120 sivun paikkeilla ja päätin jättää kirjan kesken. Murhajuttu ei ollut edennyt mihinkään, sen sijaan Lyonin bouch…

Lukumaratonin valmistelua - kirjapino!

Kuva
Ensi viikonloppuna on kirjojen ystävälle tiedossa kaikkea kivaa. Helsinki Lit tarjoaa herkkuja pääkaupunkiseudulla oleville. Itse en pääse osallistumaan näihin kirjakemuihin, mutta juhlistan kirjallista viikonloppua lukumaratonin merkeissä. Lukumaratonia emännöi Kaikkea kirjasta -blogi, ja virallinen maratonpäivä on lauantai 26.5.2018. 
Oma lukumaratonini taitaa sujua puolivaloilla, sillä muiden kiireiden vuoksi en millään pysty keskittymään niin paljon lukemiseen kuin haluaisin. Edellisestä lukumaratonistani on kuitenkin sen verran aikaa, että haluan olla edes jollain tavoin mukana vaikka sivumäärä jäisikin vaatimattomaksi. Tänään kävin kirjastossa ja hups, mopo karkasi täysin lapasesta - valinnanvaraa on jälleen runsaasti:

Pinon alimmainen kirja Onnen algoritmi saapui minulle yllätyspakettina, ja se vaikuttaa aivan täydelliselta kesä- ja lukumaratonlukemiselta, sillä kevyt lukeminen tuntuu sopivan minulle juuri nyt. "Miten käy, kun tekoäly päättää ryhtyä amoriksi?" Haluan…

Siri Pettersen: Mätä (Korpinkehät #2)

Kuva
Luin Siri Pettersenin Korpinkehät-fantasiatrilogian avausosan Odininlapsi melko pian sen ilmestymisen jälkeen, mutta sarja-aloitus ei vakuuttanut minua siinä määrin, että olisin innostunut etsimään jatko-osat käsiini.  No, säästyipä hyvää luettavaa kesälle 2018. Trilogian kakkososa Mätä (Jalava, 2016) nimittäin koukutti minut erittäin tehokkaasti jokunen viikonloppu sitten, ja lukea hurautin viisisataa sivuisen kirjan pikavauhtia parin päivän aikana. Trilogian päätösosa Mahti on siis tiiviisti alkaneen kesän lukulistallani. "Hirka istui selkä seinää vasten ja tuijotti ylemmässä kerroksessa olevaa kelloa. Musta aukko, kyllin ahmaisemaan hänet, jos se putoaisi. Mutta se oli ollut täällä jo kauan. Hammasrattaiden ja puupalkkien keskellä. Ja köysien, jotka juoksivat alas asti ja joista vetämällä ihmiset saivat aikaan metelin, joka herättäisi koko Vainajalan. Ehkä isänkin.     Hän karkaisi jälleen. Se olikin ainoa asia, jossa hän oli todella taitava. Häipyminen. Niinkö sen piti aina …

Naisten aakkoset: Z (haaste päättyy)

Kuva
Tarukirja-blogin Margit aloitti maaliskuussa 2016 Naisten aakkoset -haasteen, jossa vastataan kolmeen kysymykseen naisen nimellä siten, että etu- tai sukunimi alkaa tietyllä kirjaimella. Oma haasteeni on edennyt Z-kirjaimeen, ja tässä onkin minun naisten aakkosteni päätepiste. Jäljellä olisivat vielä Å, Ä ja Ö, mutta näihin kirjaimiin ei tunnu löytyvän kosketuspintaa naisten nimien muodossa. Siispä jätän aakkostelun suosiolla Z-kirjaimeen, ja haasteen päätösnimet ovat:
Kuka on suosikkikirjailijasi?
Englantilainen Zadie Smith on noussut tietoisuuteeni vaivihkaa blogivuosieni aikana. Yltäkylläisen täyteläinen ja runsas Valkoiset hampaat jätti sellaisen olon, että toinen lukukerta saattaisi avata kirjan teemoja ja henkilögallerian vivahteita paremmin. Kauneudesta sen sijaan vakuutti kertalukemalla - upea kirja, eräs suosikkejani yliopistomaailmaa käsittelevien romaanien saralla. Omassa hyllyssäni lukemista odottelee viime vuonna ilmestynyt Swing Time. Smithin romaaneissa minua viehättää n…

#sarjakuva: Lyhenevä kesä 1 ja 2 - Pauli Kallio & Reetta Niemensivu

Kuva
Tein kirjaston sarjakuvaosastolta loistavan löydön kesän ensimmäisinä päivinä: Pauli Kallion ja Reetta Niemensivun Lyhenevä kesä - Tarzaneita, astronautteja ja poppareita (Suuri Kurpitsa, 2016) ja Lyhenevä kesä 2 -Riemua ja rähinää (Suuri Kurpitsa, 2018)olivat todella pirteää ja hauskaa luettavaa auringosta nauttimisen lomassa. Samalla hieman nolostellen huomasin, että hups heijaa, Lyhenevästä kesästä voi nautiskella joka sunnnuntai paikallisessa Kaleva-lehdessä. Onpas mennyt ohi silmien vaan ei mene enää. Kuusi ruutua lapsenomaista riemua kesästä piristää takuuvarmasti minun sunnuntaiaamujani jatkossa.


Sarjakuvan tapahtumat sijoittuvat noin vuoteen 1970 eli aikaan, jolloin normiperheessä ei tiedetty somen ihmemaasta, kännyköistä, tietokoneista eli ei paljon mistään, mikään nykyään määrittää arkielämää. Itse olen kyseisen vuosikymmenen lapsi, joten sarjakuvan päähenkilöiden Anteron, Annikin ja Jaakon huolettomat kesäpäivät näyttäytyvät minulle ihan vaan pikkuisen nostalgisina. Ly…

Richard K. Morgan: Muuntohiili

Kuva
Richard K. Morganin Muuntohiili (Like, 2007) kökötti niin muhkeana ja näyttävänä pokkarina lähikirjaston pikalainahyllyssä, että oli pakko lukaista takakannen teksti. "Kyberbunkin ja kovaksikeitetyn dekkarin saumaton yhdistelmä, hämmästyttävä esikoisromaani", toteaa The Times. Kyberpunkista en tiedä mitään, mutta kovaksikeitetyt dekkarit ovat jo tutumpaa kamaa, ja kun etukansi tiivisti kirjan tyylin scifi-noir -trilleriksi, niin alkoi kovasti kuulostaa siltä, että Muuntohiili voisi olla erinomainen aivat vapaalle -kirja. Niin olikin! Kovaksikeitetyn tyylin ystäville voinkin suositella Muuntohiiltä todella lämpimästi. Nyt on tarjolla noiria vähän erikoisemmilla mausteilla!
"Kun ei ole ystäviä ja nainen, jonka kanssa on viettänyt yön, on aiheuttanut riipivän päänsäryn ja häipynyt mitään sanomatta, vaihtoehdot ovat vähissä. Nuorempana minulla oli tapana lähteä Newpestin ankeille syrjäkujille haastamaan riitaa. Harrastukseni seurauksena muutama sai puukosta, ja minä päädyi…

Miniarvioita: Mehiläistie ja Aika suuri hämäys

Kuva
Kaivelin bloggausjonostani pari maaliskuussa luettua kirjaa, jotka kuittaan miniarvioilla (jotta saan jonon nytkähtämään huhtikuun luettuihin...):

Heikki Kännö: Mehiläistie(Sammakko, 2017)
Bongasin Kännön kirjan luettavakseni Tähtivaeltaja-palkinnon ehdokkuuslistalta, ja tämä erikoinen, todellisuuden rajoja venyttelevä moniulotteinen romaani on totisesti saamansa ehodokkuuden arvoinen. Luin kirja vailla muita ennakkotietoja kuin takakannen teksti, ja näin Mehiläistie onkin parhaimmillaan. Kerron silti sen verran, että taiteilija Joseph Beuysin liepeille punottu arvoituksellinen juoni vie lukijaa natsien hallitsemasta Berliinistä nykyaikaan ja jonnekin niiden välimaastoon. Metafysiikka, taiteet, kyseenalaiset menetelmät vallan tavoittelussa - Mehiläistien hitaasti aukeavasta juonesta löytyy kaikkea tätä vetäviin käänteisiin paketoituna.
"Puhuimme aiemmin haamuista ja hallusinaatioista, mutta jospa pohjimmiltaan emme itse ole kuin elektronien väreilemä harha?"
    "Jos nä…