Evelyn Waugh: Jymyjuttu.

"Lehden viimeisellä sivulla, sarjakuvien ja lemmikkieläinpalstan sekä 'Vohvelikokkelin' nimellä kulkevan reseptin väliin häveliäästi piilotettuna oli lehden kahdesti viikossa ilmestyvä luontopalsta.
REHEVILTÄ RANNOILTA. Toimittanut William Boot, mies maalta.
'Luuletko, että hän on oikea mies?'
'Varmasti. Pääministeri on hullun lailla ihastunut Englannin maaseutuun.'
'Hänen tyylinsä on kuulemma poikkeuksellisen korkeatasoista: "Höyhenenkevyesti läpi litisevän leton käy saalistavan vesimyyrän tie.." Olisiko tuo sitä?'
'On se', toimitussihteeri sanoi. 'Sen täytyy olla korkeaa tyyliä. Minusta se ei ainakaan kuulosta miltään muulta.'"

Englantilaisen Daily Beast -sanomalehden luontopalstan toimittaja William Bootin ulkomaankirjeenvaihtajan ura saa alkunsa väärinkäsityksestä. Lehden omistaja lordi Copper on ystävänpalveluksena lupautunut lähettämään kirjailija Bootin Afrikkaan kirjeenvaihtajaksi. Toimituksessa lordi Copperin määräykset pyritään täyttämään ilman turhia kysymyksiä, ja Bootin päätellään olevan luontopalstan toimittajan. Boot tempaistaan maaseudun rauhasta ensin Lontooseen ja sitten Ismailiaan, Afrikkaan, raportoimaan maan tilanteesta ja uhkaavasta sisällissodasta.

Boot alistuu kohtaloonsa ja vaikkei tiedä kirjeenvaihtajana toimimisesta yhtään mitään, urhoollisesti raportoi omalla tyylillään siitä, miten mitään ei tapahdu:

"'Sää selkiämässä', Salter [ulkomaantoimituksen toimituspäällikkö] sanoi. 'Sää selkiämässä. Hän on ollut Jacksonburgissa kymmenen päivää eikä hänellä ole muuta kerrattavanaan kuin että sää on selkiämässä.'"

Ponnettomasta alusta huolimatta Bootin ura alkaa lopulta rullaamaan muutamien onnekkaiden sattumusten ja ystävien avulla ja lopputuloksena kirjan otsikon mukaisesti jymyjuttu. Evelyn Waughin Jymyjutussa (Love Kirjat, 1991) on miellyttävän vanhanaikainen ja hyvin englantilainen, sivistynyt tunnelma. Tekstissä on huumoria, hupaisia juonenkäänteitä, lehtialan absurdia arkea (joka kenties ei ole niinkään kaukana todellisuudesta?) ja onnellinen loppu. Kirjan nimi kuulostaa nykylukijan korvaan hieman vanhahtavalta, ehkä se nykyään olisi käännetty alkuperäiskieltä noudattaen Skuupiksi. Toisaalta, juuri oudohko nimi sai minut kiinnittämään huomioni kirjaan kirjaston hyllyllä, joten otsikko hoiti siis tehtävänsä.

Blogiarvioita en Jymyjutusta löytänyt, mutta kannattaa vilkaista arvio NPR:n You Must Read This -sivulta.

Kirjan tietoja:
Evelyn Waugh: Scoop (1938)
Suomennos Heikki Salojärvi
Love Kirjat, 1991
239 sivua

Kommentit