Pierre la Mure: Punainen mylly

Henri de Toulouse-Lautrec (1864-1901) on ollut minulle tuttu vain maalaustöidensä kautta, joita voi kurkata vaikkapa täällä. En ole mikään taiteentuntija, mutta de Toulouse-Lautracin työt miellyttävät silmääni, ja erityisesti julisteiden eläväinen, värikylläinen tunnelma välittyy lähes käsinkosketeltavana katsojalle asti. Lähikirjastoni kirjanvaihtohylly tarjosi hiljattain mieluisan yllätyksen, sillä bongasin hyllystä Pierre la Muren Punaisen myllyn (Suuri suomalainen kirjakerho, 1996), joka on romaani de Toulouse-Lautrecin elämästä. En ollut entuudestaan laisinkaan tietoinen kirjan olemassaolosta, mutta nappasin sen oitis mukaani, sillä mies värikkäiden julisteiden takana kiinnosti minua kovasti.
Punainen mylly on kaunokirjallinen kirja, ja pidin siitä juuri sen vuoksi. Kunhan faktat ovat kohdillaan, luen tunnettujen henkilöiden elämästä mieluummin taiteilijaromaanin muodossa kuin puhtaasti tietokirjana. Pierre la Mure onnistuu erinomaisesti herättämään henkiin Henri de Toulouse-Lautrecin elämän onnistumiset ja kipeät hetket. Aatelistaustainen Henri sairastaa luunhaurastumistautia, joka vaikuttaa hänen fyysiseen kehitykseensä tavalla, joka saa naiset reagoimaan kauhistuneina:

" - Poikani kertoi vuokranneensa tänä aamuna huoneiston...
- Poikanne! Madame Laubert vetäisi henkeään. - Tarkoittako - tuo kääpiö... sanat olivat lipsahtaneet hänen huuliltaan ennen kuin hän ehti panna kätensä suunsa eteen. - Suokaa anteeksi, rouva, hän sopersi. - En tarkoittanut...
    Rouvat huulet olivat vaalenneet. Hetkisen hänen kasvonsa ilmaisivat pohjatonta surua. - Aivan niin, hän sanoi vihdoin, - hän on poikani. Hän katkaisi jalkansa ollessaan vielä lapsi...
    Huoneen kirkkaasti valaistussa hiljaisuudessa hän kertoi Henristä. Salaperäisestä sairaudesta, katkenneista jaloista, turhista leikkauksista, 'hyökkäyksistä'." (s.81)

Sairaudestaan huolimatta Henri pyrkii sinnikkäästi kohti unelmaansa, taiteilijanelämää. Hän asettuu asumaan Pariisin Montmartelle, ja kirjan sivuilla päästään seuraamaan kuuluisan Punaisen myllyn syntyvaiheita ja moni tunnettu taiteilija -  kuten Vincent van Gogh - vilahtaa Henrin tuttavapiirissä. 1800-luvun loppupuolen pariisilainen ajankuva on ehdottomasti kirjan vahvuuksia, sillä Henrin  tuttavapiiri ulottuu prostituoiduista seurapiirien kermaan ja lahjakkaisiin taiteilijoihin. Henrin sairauden kautta välittyy myös kuvaa tuon ajan lääketieteen hoitomuodoista. 

Henrin fyysinen kohtalo on räikeässä ristiriidassa hänen taiteellisen lahjakkuutensa kanssa, mutta kirjassa on silti mielestäni positiivinen yleisvire. Henrin elämän nurjaan puoleen ei jäädä piehtaroimaan, vaan lukijalle piirtyy hyvin lämminsävyinen kuva taiteilijan lyhyestä elämästä. Kirjaan ei sisälly luetteloa de Toulouse-Lautrecin töistä, mutta alaviitteissä on huomautuksia hänen töidensä nimistä ja myöhemmistä vaiheista, ja tämä oli mielestäni romaaniin sopiva tapa käsitellä hänen töitään. Etusijalle asettuu taiteilijan tarina, eivät hänen työnsä.

***
Haastepisteitä ropisee useampia, sillä pääsen aloittamaan peräti kaksi uutta lukuhaastetta Punaisella myllyllä. Reader, why did I marry him? -blogin Luetaan sateenkaari -haasteen ensimmäinen, punainen raita on nyt luettu. Kirja tarjoaa myös matkan Pariisiin, joten sheferim-blogin Idän pikajuna on saapunut ensimmäiselle asemalle. Lisäksi 50-kategorian listahaaste saa ruksin kohtaan 37) A book with a color in the title.
Punainen selkämys = sateenkaaren ensimmäinen raita.
Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Nappasin kirjan mukaani kirjaston kirjanvaihtohyllystä.
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Lurun luvut ja Kirjavinkit.
Kirjan tietoja:
Pierre la Mure: Moulin Rouge (1950)
Suomennos Inkeri Hämäläinen
Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1996
359 sivua

Kommentit