Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2016.

Hämärän jälkeen -haastekoonti

Kuva
Hämärän jälkeen -kauhulukuhaaste alkoi viime syksynä Orfeuksen kääntöpiiri -blogissa. Lähdin haasteeseen mukaan varovaisin tavoittein, sillä kauhu on genre, jota en lue käytännössä juuri koskaan. Olenkin iloisesti yllättänyt, kun pääsin haasteessa noitapiiriin asti eli viimeiselle tasolle. Kirjat eivät silti noin vain löytäneet tietään lukupinooni. Niitä piti tosissaan etsiskellä, ja moni kokeilemani kirja jäi haasteen aikana kesken. Löysin silti muutamia erittäin hyviä kirjoja, ja vaikken edelleenkään tunnustaudu kauhun lukijaksi, en enää kierrä kirjaston kauhuhyllyä kaukaa vaan saatan kurkata, josko sieltä löytyisi jotain luettavaa. 
Haastepostauksen kuvat ovat Rokuan maisemista, joissa kävin lepuuttamassa päänuppiani viikonloppuna (aikataulut eivät tänä vuonna olleet otolliset kirjamessuvierailulle). Sää oli metsäkävelyiden aikaan sumuinen, joten harmaahkot maisemakuvat johdattelevat kauhuhaasteen tunnelmiin.
Lukemani kirjat ovat:

Haudankaivaja - Lovecraftin lähteillä (toim. Markku S…

Pikku Vampyyri maalla - Angela Sommer-Bodenburg

Kuva
Hämärän jälkeen -lukuhaaste päättyy ensi viikolla, ja oman haastesuoritukseni viimeinen osuus on Angela Sommer-Bodenburgin lastenkirja Pikku Vampyyri maalla (Otava, 1989). Muistan lukeneeni Pikku Vampyyri -kirjoja lapsuudessani, mutta sarjan hahmot tai muu sisältö olivat auttamatta häipyneet mielestäni. Suurimpiin suosikkeihini vampyyri-Rydriger ja hänen ihmiskaverinsa Anton eivät koskaan kuuluneet, joten maaseutuseikkailun luku ei saanut aikaan juuri minkäänlaista nostalgiavärinää. Hauskaa vampyyri- ja maaseutuhuumoria sisältävä tarina oli silti oiva päätös kauhuhaasteelle, jossa olen muutoinkin lukenut monta nuortenkirjaa.

Pikku Vampyyri -kirjoissa päähenkilönä on pikkupoika nimeltä Anton. Hän on sarjan alussa tutustunut vampyyripoika Rydigeriin ja tämän omituiseen, hurjaan sukuun. Antonin ja Rydigerin seikkailuista riittää juttua monen kirjan verran, ja lukemani Pikku Vampyyri maalla on sarjan neljäs osa. Kirjassa Anton on matkustanut vanhempiensa kanssa lomalle maatilalle, ja Rydig…

Kiitokset blogini seuraamisesta! ♥

Kuva
Tänään löysin blogini Cision Finland Oy:n julkaisemalta TOP 10 -kirjallisuusblogilistaukselta, sijalta 9. Blogilistaus on tehty näillä kriteereillä:
"Cisionin menetelmässä painotetaan erityisesti aktiivisuutta blogissa sekä somessa  ja kommentteja. Lisäksi top 10 -blogien osalta arvioidaan päivitystiheyttä, päivitysten lukumäärää sekä bloggaajan ja lukijoiden välistä vuorovaikutusta. Vuorovaikutuksen laajuutta arvioimme paitsi blogin kommenteista myös blogin ulkopuolella, kuten Twitterissä ja Facebookissa, käydystä keskustelusta. Kehitämme jatkuvasti sosiaalisen median tutkimusmenetelmiämme sekä arvioimme uusia mittareita ja tietolähteitä. Pyrimme mittauksissa mahdollisimman täsmälliseen lopputulokseen."
Blogini löytyminen listalta tuntuu hämmentävältä, sillä en koe olevani erityisen aktiivinen somessa. Postauksia toki pulpahtelee luettavaksi useampi viikossa, ja jokaisesta kommentista olen aina iloinen. Blogikirjoittelu on ollut minulle hauskaa ja rentoa puuhaa, ja sellaise…

Kati Hiekkapelto: Tumma

Kuva
Taas on yksi kotimainen dekkarinimi otettu edes yhden kirjan verran haltuun. Kati Hiekkapellon Tumma (Otava, 2016) oli hiljattain esillä pikalainahyllyssä, ja nappasin sen siitä mukaani. Lukupinoni on viime aikoina ollut niin lanu- ja fantasiapainotteinen, että dekkarinluku tuntui piristävältä ajatukselta. Hiekkapellon kirjoista on näkynyt juttuja blogeissa, mutta olin silti aika heikosti perillä sarjan perusasetelmista. Onneksi tämä ei Tumman lukua haitannut. Kirjaan ja sarjan poliisipäähenkilön, Anna Feketen elämään pääsi hyvin kiinni ilman pohjatietoja.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Serbian unkarilaisalueille, ja Tumma on yllättävän tiukasti kiinni ajankohtaisessa pakolaisteemassa. Kirjassa Anna on matkustanut kotiseudulleen lomalle, ja paikallisissa viinijuhlissa hänen laukkunsa varastetaan. Romanikansaan kuuluva varas löytyy kuolleena merenrannasta, ja kun Anna alkaa epäillä paikallisen poliisin halua selvittää tapaus, hän käynnistää omat epäviralliset tutkimuksensa. Anna kuuluu…

Terry Moore: Rachel Rising (#1 ja #2)

Kuva
Terry Mooren Rachel Rising -kauhusarjakuva on syksyni suurin sarjakuvatapaus. Löysin Mooren sarjakuvan aivan sattumalta netissä surffaillessani, ja jokin sarjan juonikuvauksessa sai minut siinä määrin kiinnostumaan, että tilasin itselleni pari ensimmäistä osaa. The Shadow of Death (#1) ja Fear No Malus (#2) -osat luettuani olen niin koukussa, että seitsemänosainen sarja on pakko lukea loppuun asti. En miellä itseäni kauhun lukijaksi, joten Rachel Rising -sarja on ollut yllätys tässäkin suhteessa. Toisaalta, sarjan kauhupiirteet eivät hypi silmille eikä kahdessa ensimmäisessä osassa ole ollut överiksi menevää yliluonnollista meininkiä, joten olen lukenut sarjaa jonkinlaisena dekkari-jännitys-outousvirityksenä.

Sarjan idea on lyhyesti tämä: ensimmäisen osan alussa nuori nainen nimeltä Rachel kömpii vaivalloisesti esiin maan alta hautakuopasta ja suunnistaa kotiinsa, joka sijaitsee amerikkalaisessa Mansonin pikkukaupungissa. Hän ihmettelee, mitä on tapahtunut ja miksi läheiset eivät tu…

Naisten aakkoset: I

Kuva
Naisten aakkoset -haaste on saanut alkunsa Tarukirja-blogista, ja oma haastepolkuni etenee tänään I-kirjaimeen. I oli helppo kirjain, johon sopivat nimet löytyivät pikku mietinnän jälkeen:
Kuka on suosikkikirjailijasi?
Isabel Allende teki minuun vaikutuksen Henkien talo -romaanillaan. Olen lukenut häneltä vain tämän yhden kirjan, mutta Allenden muu tuotanto on korkealla lukulistallani.

Muutakin kulttuuria on olemassa kuin kirjallisuutta. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?
Löysin kesällä Youtubesta ranskalaisen Indilan musiikkivideot, ja ihastuin. Sittemmin olen huomannut, että Indilan musiikkia kuulee toisinaan myös kotimaisilla musiikkikanavilla. Viehättävä nuori nainen omaa kauniin äänen ja videoissa pääsee usein matkalle Pariisiin - tässä musiikkinäyte:


Kaksi vaihtoehtoista kysymystä (voit tietysti vastata molempiin, jos haluat): a) Kehen kulttuurin edustajaan haluaisit tutustua paremmin? b) Kenet suursuosikkisi haluaisit nostaa esille? Tässä myös muut alu…

Kjell Westö: Kangastus 38

Kuva
Kjell Westön Kangastus 38 (Otava, 2013) oli ensi tutustumiseni Westön romaaneihin. Westön pariin minut houkutteli viime syksynä tekemäni lista kotimaisista kirjailijoista, joilta en ole vielä lukenut yhtään teosta. Projektin etenemisestä postailen myöhemmin tänä vuonna lisää, mutta nyt siis saan viivata Westön yli listan nimistä. Myönnän valinneeni Kangastus 38:n luettavakseni osin pituuden vuoksi: Kangastus 38 on pari sataa sivua lyhyempi kuin tiiliskiviluokan Finlandia-voittaja Missä kuljimme kerran. Onhan Westöllä toki muitakin teoksia, mutta nämä kaksi kiinnostivat minua ennakolta eniten.
Kangastus 38 on tyylikäs romaani 1930-luvun Helsingistä, sotaa edeltävien vuosien keskeltä. Tyylikkyydestä huolimatta minulle jäi kirjasta ja sen henkilöistä etäisen kylmä vaikutelma. Ruotsinsuomalaiset päähenkilöt, asianajaja Claes Thune ja hänen sihteerinsä Matilda Wiik, käyvät kirjassa sisäistä kamppailua omien ongelmiensa kanssa, mutta tuntui kuin he olisivat pitäneet lukijaa käsivarren mitan…

Kirjasarjat: kesken olevat ja seuraavaa osaa odottavat

Kuva
Ennen blogini aloittamista ajattelin, että kirjasarjojen lukeminen kuului jonnekin nuoruusaikoihin, pois lukien muutamat dekkarisarjat. Olen kuitenkin huomannut, että kirjasarjat ovat kuin varkain ujuttautuneet lukupinooni. Dekkareihin on löytynyt uusia suosikkeja, ja lisäksi sarjamuoto tuntuu olevan voimissaan erityisesti fantasian puolella.

Olen lukenut syksyn mittaan muutamista sarjoista ensimmäisen osan, ja laittanut sarjan "muistiin", jotta huomaan jatkaa sen parissa joskus myöhemmin. Kun niitä jo kesken oleviakin on jokunen, joten päätin tehdä tänne blogiin ihan oikean muistilistan kesken olevista sarjoista, jotka haluan lukea loppuun. Keräsin omaan listaan lisäksi sarjat, joista kaikki edelliset osat olen jo lukenut, ja seuraava osa olisi kiva saada pian lukupinoon.


Tässä siis oman sarjaseurantani suurimmat nimet:

*** 1) Kesken olevat: ***
Fantasia:
Philip Pullman: Universumin tomu -trilogia. Luettu viimeksi avausosa: Kultainen kompassi
* erittäin kiehtova aloitusosa, …

Yökoulu ja kadonnut opettaja - Paula Noronen ja Kati Närhi

Kuva
Kati Närhen Agnes-trilogia on mielestäni parasta, mitä kotimaisen sarjakuvan saralla on ilmestynyt, joten hänen nimensä kirjan kannessa herättää oitis kiinnostukseni. Niinpä varasin luettavakseni osan WSOY:n uutta Lukupalat-sarjaa, jonka huomasin ensimmäisen kerran Kian Luetaanko tämä? -blogissa. Kati Närhi on tehnyt kuvituksen sarjan Jäätävän jännää -teemaa edustavaan osaan Yökoulu ja kadonnut opettaja (WSOY, 2016). Kirjan tarinan on kynäillyt Paula Noronen, jonka teksteihin en ole aiemmin tutustunut.

Lyhyet  mietteet kirjasta:
Kirjan tapahtumat: Kirjassa ollaan vampyyrien koulumaailmassa ja ihmetellään kadonneen opettajan arvoitusta. Vampyyrikoululaisten elämään tutustuminen oli minulle kirjan parasta antia, ja kirjan tarinaan oli onnistuneesti laitettu mukaan kujeellista huumoria ja nykypäivän ilmiöitä. Hautakivi-parkouria harrastava 180-vuotias Martta-koululainen on kirjan tomera päähenkilö, ja hänellä on seuranaan Paavo Zombinen. Paavon motto on "maan alta se pienikin ponni…

Eduard Uspenski: Fedja-setä ja kummitus

Kuva
Kokeilen vaihteeksi tavallista lyhyempää bloggaustyyliä. Arkeni on vaivihkaa muuttunut niin tiivistahtiseksi, että tuntuu helpommalta naputella vain muutama lyhykäinen ajatus luetusta kirjasta kuin koettaa väkisin vääntää pidempää tekstiä (vaikka eivät blogijuttuni mielestäni tavallisestikaan niitä blogimaailman pisimpiä ole, mutta nyt ei irtoa edes sen vertaa). Testikappaleena saa olla Eduard Uspenskin lastenkirja Fedja-setä ja kummitus (Tammi, 2008):

Mistä kirja kertoo? Paljon on asiaa mahdutettu yhteen kirjaan: huvipuiston perustaminen Prostokvashinoon, kissa Matroskinin strutsinkasvatuspuuhat, posteljoonin laihdutustablettien seikkailut, villisikajahti - ja kylän alastoman, viikatetta heiluttavan kummituksen arvoituksen selvittäminen. Juoni tempoilee sinne tänne, eikä kirjaa voi syyttää tapahtumien puutteesta. Maanläheistä menoa on luvassa, sillä tarinassa seikkailee jo mainittujen lisäksi ainakin yksi possu ja lastenvaunuja vetävä koira.

Kummitusjahti - jännittikö? Ei. Jännittävää…

Salla Simukka: Sisarla

Kuva
Salla Simukan Sisarla (Tammi, 2016) kiinnosti minua ennakolta paljon, sillä Simukan maineikas Lumikki-trilogia ja erityisesti sen hieno avausosa olivat hyvää luettavaa. Sisarla on nuoremmille lukijoille suunnattu fantasiaromaani, joten luvassa on kunnon irtiotto Lumikki-kirjojen hyytävän jänniin tunnelmiin. Sisarlassa seikkaillaan lähes sadunomaisissa maisemissa, kohdataan tosiystävien ja sielunsisarten lisäksi mm. lohikäärmeitä, sudenolento ja Polloe-pöllö.

Sisarlan päähenkilöinä ovat 11-vuotiaat tytöt, Aliisa ja Meri, jotka huomaavat joutuneensa tavallisen arjen keskeltä toiseen maailmaan, Sisarlaan. Maailmassa on ikuinen kesä, seikkailuja ja monia ihmeellisiä otuksia asukkaina. Siis lähes kaikkea, mitä hyvät ystävykset saattavat toivoa. Tytöt alkavat unohtaa kotinssa ja perheensä, ja talven, joka salaperäisesti on kiristänyt otettaan oikeassa maailmassa.
Sisarla jätti minulle kahtalaiset lukutunnelmat. Kirjan alkupuoli meni ihmetellessä, millainen juonikuvio Sisarlaan muodostuu ja …

Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa

Kuva
Tänään vietetään suomalaisen kirjallisuuden päivää, ja sitä sopii juhlistamaan kotimainen kirjauutuus, joka sai minut elokuisten lukuhetkieni aikana ylpeäksi maamme kirjallisuudesta. Tätä kelpasi lukea:

Leena Parkkisen Säädyllisen ainesosan (Teos, 2016) lukemisen jälkeen minulla oli hetken aikaa tyhjä olo. Kirja loppui, mihin näistä tunnelmista osaa jatkaa? Onko pakko jatkaa mihinkään? Tätä ei kovin moni kirja saa aikaan, ja viipyily kirjan sivuilla on varma merkki siitä, että takana on onnistunut lukukokemus. Toisen maailmansodan jälkeisessä Helsingissä kaksi erilaista naista, Saara ja Elisabeth, jakoivat hetkisen aikaa elämäänsä keskenään ja olisin mieluusti seurannut heidän taivaltaan pidempäänkin kuin Säädyllisen ainesosan reilun 300 sivun verran.


"Sen toukokuun päivän jälkeen Saara ei kuullut naapuristaan mitään viikkoihin. Muutaman kerran hän näki tämän kulkevan kadun toisella puolella farmareissaan, huivi lyhyen tukan päälle sidottuna. Mutta juuri kun Saara oli saanut päät…

Kooste: Seitsemännen taiteen tarinat -lukuhaaste

Kuva
Viime syksynä aloittamani elokuvallinen lukuhaaste Seitsemännen taiteen tarinat päättyi keskiviikkona 5.10.2016. Olen iloisesti yllättynyt haasteen saamasta suosiosta, sillä peräti 17 kirjabloggaajaa teki koosteen luetuista kirjoista ja katselluista elokuvista. Kiitokset teille kaikille osallistumisesta!


Haastekoonnin kirjoittivat seuraavat osallistujat (jos jonkun koonti puuttuu listalta, vinkkaathan kommenttiboksiin):
Cats, books & me
Eniten minua kiinnostaa tie
Evarian kirjahylly
Hurja Hassu Lukija
Jokken runonurkka
Karvakasan alta löytyi kirja
Kirjahilla
Kirjamatkat
Kirjasähkökäyrä
Kirjavaras
Kirjojen elämänmullistava taika
Oksan hyllyltä
Orfeuksen kääntöpiiri
Reader, why did I marry him?
Sheferijm
Tahaton lueskelija
Tarukirja
Ullan luetut kirjat

Keräsin alle muutamia poimintoja haasteen aikana luetuista kirjoista ja katsotuista elokuvista. Jaottelun nappasin haasteen aloituspostauksesta, ja lisäsin siihen klassikkokategorian. Koonneista nimittäin löytyi todella monta klassikkoelokuvaa ja -kirj…

Jukka Parkkinen: Aavehevoset

Kuva
Lokakuussa on käynnissä pari lukuhaastetta, joiden teemat sopivat mainiosti syksyn pimeisiin iltoihin: Orfeuksen kääntöpiiri -blogin Hämärän jälkeen -kauhuhaaste sekä Yöpöydän kirjat -blogin Halloween-haaste. Minulla on menossa pieni loppukiri kauhuhaasteessa (joka siis päättyy marraskuun alkupuolella), ja Halloween-teema istuu hienosti sen kylkeen. Olen tehnyt erityisesti lasten- ja nuortenkirjallisuuden puolelta kivan oloisia - ja nostalgisia! - löytöjä, ja aion tuoda niitä blogiini lokakuun viikonloppuina. Luvassa on siis kummitus- ja vampyyritunnelmia, ja pirskeet toivottavasti päättyvät Anne Ricen Kadotettujen kuningattareen, jos vain saan tiheätekstisen kirjan luettua ennen Halloween-päivää.

Aloitan lokakuun kummitusosuuden Jukka Parkkisen heppakirjalla Aavehevoset (WSOY, 1983), jota luin nuorena moneen kertaan. En ole koskaan ollut heppaihmisiä ratsastusharrastusmielessä, mutta hevoskirjasarjat kuluivat silti käsissäni johonkin aikaan ahkerasti. Parkkisen kirja ei kuulu mihinkä…

Hugo Pratt: Corto Maltese - Kelttiläistarinoita

Kuva
Hugo Prattin laivaton merikapteeni, seikkailija Corto Maltese vieraili kesän aikana jo kolmanteen otteeseen lukupinossani. Olin alkuun vähän varauksellinen coolin oloisen kapteenin seurassa, mutta pikku hiljaa olen todennut, että ympäri maailmaa reissaava miekkonen on varsin miellyttävää matkaseuraa. Maltesen seikkailuissa ei kohelleta päättömästi eikä harrasteta silmitöntä väkivaltaa. Sen sijaan niissä on semmoista vanhan ajan seikkailuhenkeä, joka on alkanut viehättää minua aina vain enemmän.

Kesällä lukemani Kelttiläistarinoita-albumi (Jalava, 2013) kuuluu niihin Maltese-albumeihin, joita suomalainen kustantaja on julkaissut värillisinä uusintapainoksina. Olen lukenut juuri näitä värillisiä albumeja, sillä ne vanhat, mustavalkoiset eivät ole näyttäneet kovin lukuhaluja herättäviltä kirjaston sarjakuvahyllyssä. Jännää, miten paljon värit ja selkeät tekstitys saavat aikaan, vaikka itse tarinahan ei muuksi muutu. 
Kelttiläistarinoita on selkeästi paras tähän asti lukemistani albumeist…

Haastekoonti: Seitsemännen taiteen tarinat

Kuva
Seitsemännen taiteen tarinat -lukuhaasteeni käynnistyi viime syksynä, ja haasteessa halusin innostaa lukijoita elokuvallisen kirjallisuuden parin - ja myös kirjoittamaan elokuvista, jotka on tehty kirjan pohjalta. Haaste päättyy keskiviikkona 5.10.2016, ja tässä jutussa vedän yhteen omia tunnelmiani ja listaan haasteeseen lukemani kirjat.

Oma lukuhaastetavoitteeni oli lukea mahdollisimman paljon oman hyllyn kirjoja. Luin haasteeseen yhteensä 17 kirjaa, joista 7 löytyi omasta hyllystäni. Olen tähän määrään tyytyväinen, ja erityisen iloinen olen siitä, että innostuin/uskaltauduin kesällä vihdoin ja viimein Anna Kareninan pariin. Tolstoin kirja on klassikkostatuksensa arvoinen, ja oli jopa nolostuttavaa huomata, miten turhaan olen kartellut kirjaa sen paksuuden ja oletetun vaikeaselkoisuuden vuoksi. Haasteen kirjalistasta löytyy myös toinen järeä klassikko: Bram Stokerin Dracula. Dracula oli minulle Anna Kareninan tavoin viiden tähden kirja, ja koska en oikeastaan lue vampyyrikirjallisuu…

Kirja + leffa: Kultainen kompassi

Kuva
Seitsemännen taiteen tarinat -lukuhaasteeni päättyy ensi keskiviikkona, ja oman haastetaipaleeni päättää Philip Pullmanin Universumien tomu -fantasiatrilogian avausosa Kultainen kompassi (Tammi, 2008), josta nautin sekä kirjallisena että elokuvallisena versiona. Pullmanin trilogia on ollut pitkään tutustu joskus -listallani, sillä olen kuullut siitä kehuja sieltä ja täältä. Onneksi ymmärsin lukuhaasteen myötä viimein tutustua sarjaan, sillä ainakin avausosa oli todella hyvä ja elokuvaversio tarjosi visuaalisesti näyttävän version Lyran seikkailuista.

Kultaisen kompassin päähenkilönä on nuori Lyra Belacqua, joka on menettänyt vanhempansa ja asuu Oxfordissa, Jordan Collegessa. Hänen tiedemies-tutkimusmatkailija setänsä lordi Asriel on ulkoistanut Lyran kasvatuksen collegen väelle, ja Lyrasta on kasvanut omapäinen ja oma-aloitteinen rohkea tyttö. Varsin sopivia ominaisuuksia seikkailuun, johon hänet kirjan alussa tempaistaan mukaan. Tapahtumat käynnistyvät siitä, kun Lyra vahingossa kuul…