Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Marjane Satrapi: Persepolis 1 ja 2

Kuva
Marjane Satrapin omaelämäkerralliset Persepolis-sarjakuvat keikkuvat usein sarjakuvien lukuvinkkilistoilla. Naisen tie  -lukuhaasteeni innosti viimein minutkin tutustumaan Satrapin kirjoihin, ja liityn kehujien joukkoon: Satrapin muistelmat tarjoavat hienoa, ajatuksia ja maailmankuvaa avartavaa sarjakuvaa.

Satrapi vie lukijansa iranilaisen kulttuurin ytimeen, ja kirjat vertautuivat mielessäni Riad Sattouf Tulevaisuuden arabi -sarjaan. Molemmat sarjat valottavat Lähi-idän kulttuuria lapsuusmuistojen kautta (vaikkakin Satrapin toisessa kirjassa astutaan myös aikuisuuden kynnyksen yli), ja tästä näkökulmasta on hyvä heijastella aikuisten toimintaa. Sen järjettömyys moninkertaistuu, kun vastassa on lapsenomainen naiivius.

Persepoliksen ensimmäinen osa Iranilainen lapsuuteni (Otava, 2004) kuvaa Marjane-tytön lapsuuden Irania, jossa hänen hyvin koulutetut vanhempansa eivät kotioloissa kakistelematta niele islamilaisen vallankumouksen aatteita. Omena ei ole kauas puusta pudonnut, ja Marja…

Elämäni kirjojen kertomana

Kuva
Kirjablogeissa on viime päivinä kiertänyt kysymyslista, jonka uteluihin vastaillaan luettujen kirjojen nimillä. Tänään näin haasteen ainakin blogeissa Luetut.net ja Elämä on ihanaa. Perjatai-ilta on totta kai mitä parhainta aikaa pläräillä omia kirjajuttuja ja miettiä sopivia kirjoja kuhunkin kohtaan, ja tämmöiset ovat minun vastaukseni:

Lapsena olin: Odininlapsi Nyt olen: Kuningatar Leonan arvoituksellinen liekki Haluaisin olla: Aavekauppiaan tytär Ominaisuuteni, josta en luovu: Omavaltaista menettelyä Taito, jota haluan kehittää: Naiset katsovat vastavaloon Kotini: Henkien talo


Elämäni: Naamiohuvit Ohje, jota pyrin noudattamaan elämässäni: Kukin makunsa mukaan Asia, jota ilman en voisi elää: Säädyllinen ainesosa Asia, jota en haluaisi kokea: Hyisiä aikoja Työni: Kirkkaan selkeää Työpöydälläni: Adan algoritmi
Yöpöydälläni: Linnunradan käsikirja liftareille Antavat voimaa: Aamiainen Tiffanylla Vievät voimia: Marrasyöt


Haaveilen: Kauneudesta Viestini ystävälle: Tämäkin menee ohi Minu…

2 x lanu: Helmenkalastaja ja Kiven sisässä

Kuva
Lasten- ja nuortenkirjat ovat mukavia kirjoja aikuisten kirjojen lomassa. Niputin tähän juttuun pari viimeksi lukemaani: Karin Erlandssonin Helmenkalastaja (S & S, 2017) ja Sini Helmisen Kiven sisässä (Myllylahti, 2017).


Karin Erlandssonin uuden lastenromaanin pariin minut houkutteli kauniin sinisävyinen kansikuva, joka on Tuuli Toivolan käsialaa. Tykkään hirmuisesti hienosti kuvitetuista kirjoista, ja kannen tyylinäytteen perusteella odottelin kirjalta todella paljon. Harmikseni kuvasivujen määrä oli lopulta aika vähäinen, mutta ne muutamat kuva-aukeamat toki olivat aivan katsomisen arvoisia. 
Kirjan tarina on takakannen mukaan "ajaton saturomaani Astrid Lindgrenin hengessä". Olen lukenut vain muutaman Lindgrenin lastenromaanin, ja niihin liittyy mielessäni luonnonläheisyys, lämminhenkisyys ja vieno seikkailuhenki. Näitä piirteitä tavoitin myös Helmenkalastajasta, jossa Miranda-tyttö on jo nuoresta pitäen sukeltanut helmiä. Hän on puuhassa taitava, mutta eräänä päivänä …

Günter Grass: Grimmin sanat (#hyllynlämmittäjä)

Kuva
Aiemmin tällä viikolla paljastettiin vuoden 2017 kirjallisuuden Nobel-voittaja. Onnittelut Kazuo Ishigurolle! Ishiguro onkin ensimmäinen kirjallisuuden nobelisti ties miten moneen vuoteen, jolta olen lukenut jonkin kirjan ennen palkintouutista. Kolmisen vuotta sitten luin häneltä novellikokoelman Yösoittoja, joka ei suuria muistijälkiä jättänyt mutta bloggaukseni perusteella kirjasta löytyi huumoria ja vaikken suuri novellien ystävä olekaan, tykkäsin lukemastani kolmen tähden veroisesti.
Nobel-viikon kunniaksi kaivon bloggausjonostani esille siellä majailleen saksalaisen nobelistin teoksen. Günter Grass sai palkintonsa vuonna 1999. Olen mieltänyt Grassin tuotannon jollain tapaa vaikeatajuiseksi luettavaksi, mutta muutama vuosi sitten innostuin kuitenkin hankkimaan hänen viimeiseksi jääneen teoksensa Grimmin sanat (Teos, 2015). Kirja uhkasi jäädä hyllyn nurkkaan pölyttymään, mutta poimin sen hyllynlämmittäjä-haasteen pinooni ja loppukesän aikana sain Grimmin sanat viimein myös luettua…

Seita Vuorela: Karikko

Kuva
Seita Vuorelan Karikko (WSOY, 2012) on ollut minulle kirja, johon tarttumista olen tietoisesti vältellyt. Kirjailijalta ei enää uusia nuortenkirjoja tule, joten niitä muutamia lukemattomia olen halunnut säästellä "sopivaan hetkeen". Karikolle sopiva hetki tuli viimein kesän loppupuolella. Kirja on kaikessa surumielisyydessään erittäin hieno, mutta se paljastaa jujunsa verkkaisaan tahtiin, ja kiireisemmässä mielentilassa en varmaankaan olisi jaksanut innostua leirintäalueella notkuvien nuorten touhuista. Nyt ne viehättivät ja liikuttivat minua viiden tähden arvoisesti. "Vaikea sanoa kuinka kauan tyttö oli katsonut nukkumistani viereiseltä kivenjärkäleeltä. Mutta olin aavistanut hänen läsnäolonsa uneeni. Hän oli jättänyt sinne jotain itsestään. Nimittäin hänen hotellinsa seisoi unen maisemassa keskellä villiintynyttä puutarhaa eikä kelvannut kenellekään. Tanssiaiset olivat ohi ja orkesteri poistunut. Tiesin kuitenkin heti, että se oli hotelli.     Muuten kaikki päivämaai…

Book tag: Kirjallinen loppuvuosi

Kuva
Unelmien aika -blogissa oli hiljattain kiva book tag nimeltään Kirjallinen loppuvuosi.  Tagin esikuva löytyy youtubesta, Hardbackhoarder-kanavalta. Päätin napata tagin blogiini, sillä vaihteeksi on mukava naputella jotain muuta kuin juttua luetusta kirjasta. Kiitos Katriinalle hyvästä juttuideasta!
Are there any books you started this year that you need to finish? 
Vastaan vähän kysymyksen vierestä: ainoat suorituspaineet (eivätkä nekään ole järin suuret) kohdistan Helmet-haasteeseen. Olisi mahtavaa saada lista ensimmäistä kertaa täyteen! Minulta puuttuvat vielä nämä, joihin onneksi olen löytänyt kiinnostavia kirjakandidaatteja:
2. Kirjablogeissa kehuttu kirja - vahva ehdokas on paljon kehuttu Eleanor & Park. 3. Suomalainen klassikkokirja - suunnitelmissani on lukea Häräntappoase 19. Yhdenpäivänromaani - Woolfin Mrs. Dalloway kangastelee mielessäni  21. Sankaritarina - Dickensin Kaksi kaupunkia on minulle vinkattu kirja, joka kiinnostaa minua erittäin paljon 27. Kotipaikkakuntaasi liit…

J. S. Meresmaa: Naakkamestari

Kuva
Vaihtoehtohistoriaa? Steampunkia? J. S. Meresmaan pienoisromaanin takakannessa oli sanoja, joihin en useinkaan törmää lukemieni kirjojen luokitteluissa. Oudot luokittelut ovat minulle joskus pieni mörkö, sillä nolottavasti en ole kovin hanakka kokeileman uusia juttuja kirjallisuudessa. Pelkään joutuvani erikoisen, uuden genren eteen, josta en "tajua oikeita asioita". Pitäisikö esimerkiksi vaihtoehtohistoriaa lukiessa tuntea ensin se todellinen historia hyvin? Mitä ihmettä tiedän 1900-luvun Tampereen tapahtumista? Öö-ö, enpä yhtään mitään. No, siitä huolimatta nappasin kirjan lainauskoriini, sillä Meresmaan Mifonki-sarja on kiinnostanut minua pidemmän aikaa ja lyhyt Naakkamestari (Robustos, 2016) sai toimia johdattimena Meresmaan kirjoitustyyliin.
"Koko päivän mietin, mihin, mihin naakan ruumis oli kadonnut. Kun viilasin raateja, hioin kulmia ja leimasin täysinäisiin laatikoihin päivämääriä, keräsin samalla rohkeutta ottaa puheeksi uutisjuttu, jonka Paavo Lundan oli lu…

Sophie Kinsella: Kuka on pomo (äänikirja)

Kuva
Chick-lit -genre on jäänyt minulle vieraaksi muutamia Marian Keyesin kirjoja ja satunnaisia kirjastossa tehtyjä selailuja lukuun ottamatta. Sophia Kinsellan tuotannon olen tähän asti ohittanut täysin (liian höttöistä hömppää minun makuuni, on ollut jyrkkä ennakkotuomioni), mutta kesän jälkeen päädyin kliksuttelemaan puhelimeeni äänikirjaversion Kinsellan uusimmasta suomennoksesta Kuka on pomo (WSOY, 2017). Mitenkäs tässä näin kävi, ja vieläpä niin, että tykkäsin kirjasta tosi paljon?!
Jollei kirjan lukijana olisi ollut Leena Pöysti, eräs suosikkilukijoistani, tuskin olisin katsahtanutkaan Kinsellan kirjan suuntaan. Kaipasin kesäloman jälkeen jotain uutta, mukavan leppoisaa kuunneltavaa työmatkoille, ja tein kuten usein ennenkin: etsin vaihtoehtoja hyviksi toteamieni lukijoiden tuotoksista. Leena Pöystin ääni sopii mainiosti esimerkiksi Riikka Pulkkisen kirjoihin, ja päätin yks kaks kokeilla Kinsellaa. Lisähoukuttimena toimi Helmet-haasteen salanimikohta. Sophie Kinsellan oikea nimi o…

3 x dekkari: Hämärän hetki, Yön tuoksu ja Maltan haukka

Kuva
Bloggauspinooni on kertynyt dekkareita, ja päätin niputtaa niitä yhteen postaukseen. Tässäpä siis rikosjuonien ystäville kolme dekkarivinkkiä syksyn iltoihin:


 Johan Theorin: Hämärän hetki(Tammi, 2008)
Jostain syystä minulle oli syntynyt käsitys, että Johan Theorinin Öölantiin sijoittuva dekkarisarja olisi kauhuviritteinen. Sumuisen harmaa kansikuvakin antaa pieniä vinkeitä siihen suuntaan. No, eipäs ollut vaan oli aika tavallinen pieneen saariyhteisöön sijoittuva, menneisyyden tapahtumista ponnistava dekkari.

1970-luvulla pieni Jens-poika katosi vanhemmiltaan eräänä sumuisena päivänä, ja tähän päivään palataan vuosikymmeniä myöhemmin, kun pojan isoisä saa kirjeessä pienen sandaalin. Jensin katoamista alkaa penkoa hänen Julia-äitinsä yhdessä isänsä kanssa, eli kirjassa ei ole tavanomaista poliisi tutki -asetelmaa. Juoni rullasi hyvin näinkin, mutta kovin kihelmöivää jännitystä en sivuilta silti tavoittanut. Pienen yhteisön kuvauksena Hämärän hetki toimi mukavasti, ja dekkarina kirja o…

Superlukumaraton 24.9.2017 - päivittyvä postaus (su klo 21.45)

Kuva
Carry on Reading -blogin Henna emännöi huomisen lukumaratonia, joka aloittaa syksyn Superlukumaratonien putken. Tarkempia tietoja voi käydä kurkkaamassa Hennan blogista, mutta säännöt ovat lyhykäisesti samat kuin aina ennenkin: 24 tunnin aikana luetaan niin paljon kuin sielu sietää. 
Päätin lähteä maratonille mukaan, vaikka tiedän jo näin lähtökuopissa, että oma maratonpanokseni tulee olemaan pikemminkin vaatimaton kuin lähellä mystistä supertasoa. Viikonlopulle on ohjelmassa muutakin puuhaa, mutta koska maratoneille on kiva osallistua, täällä ollaan. Rennolla mielellä, ilman suurempia tavoitteita raportoin lukemisistani seuraavan 24 tunnin ajan enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Kannattaa käydä täällä blogissa tai seurata twitter-tiliäni. Blogin puolella päivittelen edistymistäni tähän postaukseen.


Alustavasti olen kaavaillut viihtyväni tämän pinon kirjojen parissa:

Marjane Satrapin omaelämäkerralliset Persepolis-sarjakuvat ovat kiinnostaneet minua jo pitkään, ja nyt päätin ottaa ne lu…

Ibi Zoboi: American Street

Kuva
Muuttoliikkeessä-lukuhaaste innosti minua kesällä lukemisen etsintäpuuhiin. Jostain Goodreadsin syövereistä löysin alkuvuonna ilmestyneen, YA-romaaniksi luokitellun kirjan, jonka näyttävä kansi ja juonikuvaus saivat kiinnostumaan:  "On the corner of American Street and Joy Road, Fabiola Toussaint thought she would finally find une belle vie—a good life. But after they leave Port-au-Prince, Haiti, Fabiola’s mother is detained by U.S. immigration, leaving Fabiola to navigate her loud American cousins, Chantal, Donna, and Princess; the grittiness of Detroit’s west side; a new school; and a surprising romance, all on her own." Kirjan aihepiiri kuulosti suomalaisittain mukavan erilaiselta. Haitin siirtolaisiin en muista törmänneeni kirjoissa, ja nuorten näkökulma aiheeseen tuntui kiinnostavalta. Uskaltauduin kliksuttelemaan kirjan Kobon verkkokaupasta itselleni, ja kylläpä olikin hyvä ostos. Yllätyin todella positiivisesti siitä, ettei kirja ollut mikään älytön hömppätapaus (…

Nathan Hill: Nix

Kuva
Nathan Hillin Nix (Gummerus, 2017) on ulkoisilta mitoiltaan muhkea tapaus - kirjaa aloittavalla lukijalla on edessään reilut 700 sivua amerikkalaista nykyromaania. Aihepiirejä ja teemoja riittää moneen makuun: on äidin ja pojan välisen suhteen kipupisteitä, poliittisen liikehdinnän lainalaisuuksia, tyhjyyden tunnetta elämän vyörytyksen edessä, virtuaalitodellisuuden ja elävän elämän suhteen analysointia... ja monta muuta tärkeää, ympäröivästä todellisuudesta kumpuavaa aihetta.

Nathan Hill on kutonut romaaninsa runsauden päähenkilön, Samuel Andresen-Anderssonin ympärille kymmeneen lukuun. Tarina alkaa vuodesta 2011. Yliopistolla professorina työskentelevä ja vapaa-aikansa nettipelin äärellä viettävä Samuel havahtuu siihen, että hänen äitinsä on noussut uutisotsikoihin hyökättyään tunnettua poliitikkoa vastaan. Äiti, joka jätti perheensä Samuelin ollessa lapsi. Näistä asetelmista Samuelin ja hänen äitinsä tarina alkaa hiljalleen keriytyä auki.

Kirjan luvuissa hypittiin ajallisesti vuos…

Naisten aakkoset: T

Kuva
Tarukirja-blogin Margitin aloittama Naisten aakkoset -haasteessa on vuorossa T-kirjain. Aluksi luulin kirjainta helpoksi, mutta olinkin käyttänyt erään ilmiselvän T-nimen eli Donna Tarttin jo D:ssä. Mietintämyssystä löysin pohdinnan jälkeen nämä hienot T-naiset:
Kuka on suosikkikirjailijasi?
Sarjakuvataiteilija Tiitu Takalo on päässyt suosikkilistalleni Sarjakuva-Finlandian vuonna 2015 (Katja Kettu valitsijana) voittaneella albumillaan Minä, Mikko ja Annikki. Siinä Tampereen historia ja nykypäivä kietoutuvat yhteen, ja parisuhdeasiaakin on nivottu mukaan. Erittäin hieno teos, johon historiasta ja Tampereesta kiinnostuneiden kannattaa tarttua. Mitään muuta en sitten olekaan lukenut Takalolta, mutta aion korjata puutteen jossain vaiheessa.


Muutakin kulttuuria on olemassa kuin kirjallisuutta. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?
Englantilainen näyttelijä Emma Thompson on ollut suosikkilistallani pitkään. Karismaattinen, kaunis ja taitava Thompson ollut pääosassa …

Marco Vichi: Komisario Bordellin likaisin tapaus

Kuva
Italialaiset dekkarit ovat harvinaisia vieraita lukupinossani, mutta elokuun aikana  piipahdin 1960-luvun Firenzessä komisario Bordellin seurassa. Marco Vichin Komisario Bordellin likaisin tapaus (Aviador, 2017) jatkaa firenzeläiskomisarion tutkimuksista kertovaa sarjaa. Vichin sarja oli minulle entuudestaan tuttu sarjan avausosasta, jonka luin viime kesänä. Tykästyin sarja-avaukseen, joten oli mukavaa huomata, että uusi Bordelli-dekkari ilmestyi tällekin kesälle.


Komisario Bordellin likaisin tapauson mielestäni epäonnistunut suomennos kirjan nimelle, sillä se vie suomalaisen lukijan ajatukset luonnostaan aivan väärille urille, kun sympaattisen komisarion nimikin on mitä on. Kyseessä on synkkään lähihistoriaan lonkeronsa ulottava rikosvyyhti, joten sieltä se likasanko löytyy. Likasanko heijastelee italialaisten oman historian kipupisteitä, joten ainakin minulle kirjan pohjavire tarjosi uudenlaista näkökulmaa.

Kirjan alkusivuilla Bordelli joutuu hieman epämääräisen tilanteen eteen: van…

Kepler62: Lähtölaskenta ja Matka

Kuva
Kepler62-sarja on saanut uuden ystävän! Lukaisin jokin aika sitten sarjan ensimmäisen osan, ja meno oli sen verran vetävää, että olen varaillut seuraavat osatkin hetimmiten luettavakseni. Nopeatempoinen, näyttävästi kuvitettu kirjasarja on ollut mukava piristysruiske kiireisen arjen keskellä. Kepler62 sopii siis erinomaisesti myös aikuislukijan käteen. 😊 Onneksi sarjan saatavuus on Oulun kirjastoissa hyvä, ja varaushyllyssäni odottelee jo Kepler62:sen viides osa. Sen luettuani voinkin liittyä sarjan päätösosaa kuumeisesti odottavien joukkoon. 
Tähän postaukseen niputan lyhyet lukutunnelmat osista kaksi ja kolme: Lähtölaskenta ja Matka.

Kirja kaksi: Lähtölaskenta
Mitä ihmettä, päähenkilö vaihtui?! Tätä hämmästelin heti kirjan aluksi, mutta energinen tehopakkaus nimeltä Marie on osoittautunut sarjan edetessä hyväksi hahmoksi. Varakkaasta kodista lähtöisin oleva Marie on tottunut saamaan haluamansa, mutta päätyminen Area 51:lle saa hänet epäilemään, onko se sittenkään aina hyvä juttu.
Lä…

Kirjametrossa: Radleyn perhe

Kuva
Vampyyrit eivät oikein ole minun juttuni kirjallisuudessa (mitä nyt Draculasta  pidin 5 tähden veroisesti!), sillä verenimijöihin on vaikea suhtautua vakavasti eivätkä he oikein nauratakaan tai muutoin tunnu kiinnostavilta. Satuin kuitenkin lukemaan kesällä Monika Fagerholmin Ihanat naiset rannalla, joka löytyy Oulun kaupunginkirjaston kirjametrokartan Perheen kesken -linjalta. Pysäkiltä oli jatkomahdollisuuksia moneenkin suuntaan, mutta Matt Haigin näyttäväkantinen Radleyn perhe (Atena, 2011) houkutteli enemmän kuin esimerkiksi vakavahenkisempi Ehkä Esther. "Verenhimon yltyessä hengitä syvään ja katso tv:stä golfia." Tämä takakannen lainaus Pidättäytyjän käsikirjasta herätteli siinä määrin uteliaisuuttani, että päätin kokeilla vampyyrikirjaa.

Kirjan peruskuvio on tämä: Radleyn perheen isä-Peter ja äiti-Helen ovat vampyyrejä, jotka ovat päättäneet hylätä verenhimoisen elämäntapansa. He ovat hankkineet itselleen Pidättäytyjän käsikirjan, ja sen oppien avulla he pyrkivät sope…