Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Kevään 2018 käännöskirjatärpit

Kuva
Innostuin selaamaan kevään kirjakatalogeja, ja päätin tehdä itselleni vinkkilistan kiinnostavimmista käännöskirjoista. Olo on kuin tulella leikkisin, sillä tiedän ettei lukuaikaa ole keväälle luvassa yhtään tätä syksyä enempää. Mutta mutta, rento asenne päänuppiin ja tärppilista takataskuun - näillä eväin on hyvä suunnistaa kohti kevättä, lisääntyvää valoa ja kesää.

Maaliskuussa on luvassa melkoinen tärppikirjojen vyöry... huh! Ja onpa upeaa, että moni kiintoisa kirja tulee englanninkielisen alueen ulkopuolelta. Käännöstärppini, olkaapa hyvät:
* Atena *
Ayòbámi Adébáyò - Älä mene pois (huhtikuu)

Kustantajan esittelytekstin perusteella nigerialaisen kirjailijan romaanissa on tarjolla parisuhdetarinan lisäksi myös syvällisempiä, poliittisia teemoja:
"Nigerian sosiaaliset ja poliittiset pyörteet värittyvät Älä mene pois -romaanin väkevillä äänillä, syvillä sävyillä, pelolla ja epäluulolla. Adébáyò kertoo tarinan aviollisen rakkauden hauraudesta, perheen hajoamisesta ja suuresta epäonn…

Hanna Koljonen: Syliinvaellus Intiaan

Kuva
Helmet-haasteen Kirja kertoo Intiasta -kohta olisi ollut mahtavaa kuitata jommalla kummalla Arundhati Royn romaanilla tai vaikkapa Keskiyön lasten uusintaluvulla, mutta rajallinen lukuaika pakotti minut tyytymään kevyempään Intia-kirjaan. Bongasin sattumalta kirjaston sarjakuvahyllystä Hanna Koljosen esikoisteoksen Syliinvaellus Intiaan (Asema, 2011), ja se olkoon minun Intia-kirjani tämän vuoden Helmet-haasteessa.

Koljonen on kirjoittanut ja piirtänyt sarjakuvan omien kokemustensa pohjalta, ja kenties siksi Syliinvaellus Intiaan oli raikkaan oloinen kertomus nuoren naisen hurahtamisesta äiti Ammaan, Intiaan ja sieltä löytämäänsä tapaan elää. Itse en ole koskaan ollut erityisen innostunut Intiasta tai elämän tarkoituksen etsimisestä (sillä sehän on 42, ainakin tietyissä piireissä) joten luin sarjakuvaa aidon uteliaana. Suuria paljastuksia tai yllätyksiä sen sivuilta ei silti löytynyt. Pikemminkin tarina vastasi mielikuviani siitä, miten ns. henkisistä asioista kiinnostunut ihminen sa…

Juhani Aho: Papin tytär

Kuva
Helmet-haaste houkutteli minut lainaamaan Juhani Ahon lyhykäisen romaanin Papin tytär, joka ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1885. Vakaa aikomukseni on saada Helmet-lista täyteen, ja kotimaisen klassikkokirjan kohdalla menin kiertelemättä sieltä, missä rima näytti olevan matalalla. Olen joskus vuosia sitten lukenut Aholta jotain, josta ei muistiini jäänyt suuria jälkiä eikä siis lukutraumojakaan. Niinpä aloittelin 144 sivuista Papin tytärtä sellaisin aatoksin, että "luetaanpas tämä nopeasti alta pois". Mutta 132 vuotta sitten julkaistu kirja pääsi yllättämään. Hienovireinen kuvaus nuoren Ellin sielunmaisemasta ja kehittymisestä kohti aikuisuutta oli tavattoman viehättävää luettavaa, ja huomasin oikeasti viihtyväni Ahon tekstin äärellä. "Elli oli hänen nimensä.     Jo pienenä teki hänen mielensä tikapuille kiivetä, ensin alimmalle piille, sitten piitä ylemmä, yhtä piitä, kahta, ja määrä oli päästä neljännelle piille, joka oli paksumpi kuin muut. Ja sieltä sitten katse…

Dekkarikimara: särmää ja pliisua

Kuva
Dekkarit ovat olleet syksyn ja alkutalven kiireiden keskellä miellyttävän helppoa ja rentouttavaa luettavaa, ja niitä onkin päässyt kertymään luettujen pinooni useampia. Päätin niputtaa dekkarit tähän juttuun, jottei blogattavien jono pääse kertymään vallan mahdottomaksi ennen joululomaa. Minejä arvioita, olkaapa hyvät:


Aloitan pinon parhaimmasta eli Elizabeth Handin kirjasta Pitkä varjo (Like, 2017). Kirja oli yllätyslöytö kirjaston uutuushyllystä, ja kylläpäs olikin mukavan särmikäs tuttavuus. Handin kirja on kolmas osa sarjassa, jonka päähenkilönä on viisikymppinen, punk-aikaan jämähtänyt valokuvaaja Cass Neary. Nearyn elämä näyttää kulkevan varjoisia kujia pitkin, enkä voinut olla hämmästelemättä, miten nainen on vielä elossa. Sen verran tuntuu viinaksia, pillereitä ja ties mitä kuuluvan naiseen värikkääseen arkeen. Yllättävän selväjärkisesti Cass silti ratkoo Lontoossa eteensä tupsahtavaa rikosvyyhtiä, johon liittyy mm. huumeista irtipäässyt ex-bändäri ja kovanaamainen gansterip…

Kazuo Ishiguro: Me orvot

Kuva
Kazuo Ishiguro oli pitkästä aikaa sellainen kirjallisuuden nobelisti, että minäkin tiesin kenestä puhutaan. Ja löytyypä blogistani muutaman vuoden takainen juttu Ishiguron kirjasta Yösoittoja. Kertomuskokoelma ei jättänyt suuria muistijälkiä, mutta juttuni perusteella pidin kirjasta ja löysin sieltä oman makuni mukaista huumoria. Eli jos joku haluaa kevyen laskun nobelistin tuotantoon, voin varauksetta suositella Yösoittojen kertomuksia.
Nobel-palkinto herätti kiinnostukseni siinä määrin, että halusin kokeilla Ishigurolta jotain muutakin. Valitsin luettavakseni vuonna 2000 alkukielellä ilmestyneen romaanin Me orvot (Tammi, 2002) lähinnä sen perusteella, että muistelin lukeneeni siitä blogikehuja, ja kirja sattui olemaan nopeasti saatavilla. Näiden kahden lukemani Ishiguron perusteella on todettava, että ainakaan herran kirjat eivät näytä olevan saman muotin tuotoksia. Me orvot ei tarjonnut huumoripaloja, mutta sen sijaan se vei lukijan kertojan muistojen hetteikköön akselille Lontoo …

Klassikkokirja-book tag

Kuva
Bloggauspinossani notkuu kirjoja, mutta niiden sijaan book tagiin vastaaminen houkutteli tänään enemmän. Törmäsin jokin aika sitten kivaan klassikkokirjoihin liittyvään book tagiin, ja tagin alkuperäinen kysymyslista löytyy täältä. Omat vastaukseni ovat kuvan alla, ja jos joku muukin innostuu tagista, niin ei muuta kuin postausta naputtelemaan.
Ennen book tagia pari sanaa harventuneesta postaustahdistani. Bloggausteni määrä on viime aikoina hieman hiipunut, muttei suinkaan innostuksen puutteesta vaan ajan vähyyden vuoksi. Muu elämä syö vuorokauden tunteja siihen tahtiin, että alla oleva kuva kuvastaa oloani iltaisi: syvä huokaus - kaikki päivän hommat tuli suurin piirtein tehtyä ja päänupissa palaa enää pieni kipinä. Kipinästä ei arki-iltaisin juurikaan riitä virtaa blogijutun naputteluun, mutta muutama sivu kirjaa sentään tulee luettua. Sain esimerkiksi tuoreen nobelistin kirjan Me orvot päätökseen jokin aika sitten, joten lukurintamalla ei ole täysin hiljaista. Blogini pysyttelee …

#hyllynlämmittäjä: Pelin henki - Chad Harbach

Kuva
Hyllynlämmittäjä-haasteeni on nitkahdellut nihkeästi eteenpäin, mutta Chad Harbachin Pelin henki (Otava, 2013) nostaa luettujen määräni neljään. Ja kun olen tuominnut kaksi kirjaa kesken jääneiden pinoon (ja olen jo ko. kirjat myös kierrättänyt eteenpäin), niin tässähän ollaan jo hyvinkin haasteen puolivälissä. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että Pelin henki osoittautui erinomaisen hyväksi ja mieltä lämmittäväksi kirjaksi, keskivertoa paljon paremmaksi lukuromaaniksi. Tämmöisiä aarteita on kiva löytää omasta hyllystä!

Amerikkalaiseen yliopisto- ja baseball-maailmaan sijoittuva romaani on suomenkielisen nimensä mukaisesti vahvasti urheiluhenkinen, mutta ihmissuhteiden kuvaus limittyy silti sulavasti hienhajuun ja fyysiseen ponnisteluun. Pelin hengen keskiössä ovat pienessä Westishin yliopistossa opiskelevat Mika Swartz ja Henry Skrimshander. Henry on Miken löytö, todellinen lahjakkuus baseballissa. Miken johdolla vaatimattomista oloista lähtöisin oleva Henry tutustuu yliopist…

Naisten aakkoset: U

Kuva
Tarukirjan Margitin aloittamassa Naisten aakkoset -haasteessa on vuorossa U. U-naisia piti jo kaivella muistin perukoilta (varsinkin, kun eräs tärkeä nimi tuli käytettyä jo L-kirjaimessa), mutta sain sentään vastaukset kaikkiin kolmeen kysymykseen:
Kuka on suosikkikirjailijasi?
Heiveröisin perustein eli vain yhden luetun kirjan perusteella vastaan Ljudmila Ulitskaja. Ulitskajan Iloiset hautajaiset oli mieluisa yllätys jokunen vuosi sitten, ja omaan hyllyyni on sittemmin löytänyt tiensä paksu pokkari Vihreän teltan alla. Se komeilee Hyllynlämmittäjät-haasteen listallani, joten ehkäpä otan kirjan vielä tämän vuoden puolella lukuun. 600 sivua tiheään painettua tekstiä on vain toistaiseksi tuntunut liian tuhdilta lukupaketilta.
Muutakin kulttuuria on olemassa kuin kirjallisuutta. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?
Kirjaimen helpoin nimi on tietysti yhdysvaltalainen näyttelijä Uma Thurman. Tappavan cool Uma hurmasi minut Quentin Tarantinon Kill Bill -leffoissa, ja…

Sarjakuvaa: Jacques Tardi: West Coast Blues

Kuva
Huh, jopas tein löydön sarjakuvan sarjalla! Jacques Tardin nimi pamahti tietoisuuteeni kertarysäyksellä heti West Coast Blues (Fantagraphics Books, 2009) -albumin ensimmäisillä sivuilla. Järisyttävän upeaa ja pikkutarkkaa piirrosjälkeä, ja miten letkeän cool, hieman tarantinomainen meininki rikostarinan ruuduissa! Olin aivan myyty, joten West Coast Blues saa täydet viisi tähteä Goodreadsiin.

Totta kai kävin oitis googlaamassa Tardin muuta tuotantoa, ja jouduin taas kerran silmätysten puutteellisen sarjakuvatietämykseni kanssa: ranskalainen piirtäjätaituri on saanut pitkän uransa aikana muhkean määrän palkintoja ja palkintoehdokkuuksia, joista ensimmäinen on jo vuodelta 1974. Minulla riittää siis luettavaa, sillä tätä herkkua on ehdottomasti saatava lisää.

West Coast Blues on sarjakuvaversiointi Jean-Patrick Manchetten rikosromaanista. En ole kyseistä romaania lukenut (aivan tuntematon suuruus minulle tämä Manchette), mutta on vaikea uskoa sen olevan Tardin versiota vetävämpi. West Coa…

Fred Vargas: Neptunuksen sauva

Kuva
"Selkä kellarin tummaa seinää vasten Jean-Baptiste Adamsberg tarkasteli valtavaa lämmityskattilaa, joka lakannut toimimasta kaksi päivää aiemmin. Lauantaina lokakuun neljäntenä päivänä suoraan Pohjoisnavalta puhaltava tuuli oli pudottanut ulkolämpötilan yhteen asteeseen. Lämmitysasioista mitään ymmärtämättä komisario tutki hiljaisen kattilan kylkeä ja putkistoa siinä toivossa, että hänen hyväntahtoinen katseensa saisi rakkineeseen hiukan eloa tai lennättäisi paikalle korjaajan, jonka piti tulla mutta jota ei näkynyt." (s. 7) Heipä hei taas, Jean-Baptiste (ja ♥, mitäs turhia kursailemaan...). Fred Vargaksen persoonallisen hämäräperäiset Adamsberg-dekkarit ovat olleet suosikkejani vuosien ajan, joten uusi Adamsberg on aina minulle suuri tapaus. Kesän korvilla kauppoihin tullut Neptunuksen sauva (Gummerus, 2017) on hieman vanhempaa Vargaksen tuotantoa, sillä kirja ilmestyi ranskaksi vuonna 2004. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mahtavaa, että Adamsberg-sarjan suomenn…

P. D. James: Mistelimurha ja muita kertomuksia

Kuva
P. D. James on minulle tuttu kirjailija ajalta ennen blogia, ja komisario Dalglieshin hillityn brittiläinen tyyli puraisi minuun aika lujaa jossain vaiheessa. Olikin mieluisa yllätys, että suomeksi ilmestyi hiljattain neljän rikosnovellin kokoelma Mistelimurha ja muita kertomuksia (Otava, 2017). En juurikaan lue novelleja, mutta kun mukana oli rikoksia, niin johan alkoivat novellit kiinnostamaan. 😉

Kokoelmassa oli mukana kirjailijan esipuhe, ja siinä James pohdiskeli mm. lyhyen tekstimuodon asettamia haasteita rikosaiheen käsittelylle. Monet nykydekkarit, aivan kuten useimmat Dalgliesh-romaanit, ovat sivumäärältään tuhteja paketteja, joten aloittelin kokoelmaa uteliaana: miten P. D. James onnistuu kehittelemään arvoituksia muutamassa kymmenessä sivussa? Oikein hyvin se onnistui, ja itse asiassa olisin mielelläni lukenut napakoita, taitavasti kehiteltyjä pikku tarinoita lisääkin. Novellikokoelma oli mieluisaa iltalukemista, mutta loppui aivan liian nopeasti!

Kahdessa kokoelman tarina…

Sarjakuvaa: Paper Girls Volume 1 - Brian K. Vaughan, Cliff Chiang

Kuva
Brian K. Vaughan on ollut kirjablogeissa esillä Saga-sarjakuvansa tiimoilta, mutta minun makuuni Saga ei puoliksi luetun ensimmäisen osan perusteella osunut (liian roisi ja eritepitoinen fiilis ei napannut). Sen sijaan Vaughanin Paper Girls vaikutti paljon kiinnostavammalta tuttavuudelta. Amerikkalaisen pikkukaupungin lehdenjakajatyttöjen Halloween-yön tapahtumista kertova Volume 1 saapui minulle kirjastosta sopivasti juuri ennen kuun vaihdetta, joten pääsen osallistumaan Yöpöydän kirjat -blogin Halloween-lukuhaasteeseen täydellisesti teemaan sopivalla kirjalla.

Vaughan on käsikirjoittanut tv:ssä taannoin pyörinyttä Lost-sarjaa, ja se on helppo uskoa Paper Girlsin perusteella. Valitaan miljöö ja heitetään sinne kaikkea outoa. Tämä resepti toimii hyvin myös amerikkalaisessa esikaupungissa, jossa 12-vuotiaat, reippaan räväkät lehdenjakajat kokevat elämänsä Halloween-yön. En halua pilata uusien lukijoiden ylläreitä, joten sanonpa vaan: olkaa varuillanne.

Albumin piirrosjälki on Cliff C…

Blogin esittelysivua päivitetty!

Kuva
Innostuin päivittämään blogini esittelysivua Marika & Blogi, joka löytyy täältä. Edellisen version olen kirjoittanut silloin, kun perustin blogini. Tuosta päivästä on aikaa jo reilut neljä vuotta, joten jopas oli korkea aika pyyhkiä pölyt sivulta. Jos siis jotakuta kiinnostaa blogini "tarina" (johon ei sisälly kihelmöivää jännitystä tai dramaattisia juonenkäänteitä), niin voit lukea tekstin myös tästä jutusta.
Blogini on ollut hiljainen kuluneen viikon aikana. Syynä ovat arjen kiireet, ja pieni syyslomanen, jonka vietin mieheni kanssa. Ilmeisesti viikon tauko blogikirjoittelusta nostatti kirjoitteluinnostusta, sillä blogiesittelystäni tuli melkoinen jaarittelu vaikka alunperin tarkoitukseni oli kertoa vain lyhyesti muutamien suosikkikirja-aasinsiltojen kautta blogini taustoja. Kävikin niin, että juttuun päätyi ainoastaan yksi iki-ihana suosikki ja teksti venyi ja vanui. 😊
Ensi viikolla on luvassa paluu kirjajuttujen pariin. Osallistun Tuijata.Kulttuuripohdintoja -blogi…

Ann Cleeves: Vera - Kuolonkukkia

Kuva
Ann Cleevesin Shetlantiin sijoittuvat Jimmy Perez -dekkarit tulivat minulle tutuiksi jo ennen blogiaikaani, ja tykästyin sarjaan ja sympaattiseen Jimmyyn aika lailla. Sitten Cleevesin nimi painui unholaan, enkä juuri noteerannut kirjailijan uutta Vera-sarjaa. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ensimmäiseksi Verakseni valikoitui e-kirjana lukemani Kuolonkukkia (Karisto, 2015/2012), ja viikolla kävin lainaamassa kirjastosta Viiltoja-osan. Minulla on selvästi jonkinlainen dekkarikausi taas menossa, ja Vera oli mainio löytö rikosjuonien saralla juuri tähän hetkeen. Sotkuisia ihmissuhdekudelmia, särmikäs Vera, ei puistattavia raakuuksia - Cleevesin Vera pääsi pikavauhtia hyvien sarjojen listalleni.

Kuolonkukissa kuvataan aluksi, kuinka iltamenoista kotiin palaava Julie löytää poikansa Luken kuolleena kylpyammeesta, vedessä kelluvien päivänkakkaroiden keskeltä. Sitten hypätään keski-ikäisen Felicityn kotiin, jonne hänen koulusta palaava pikkupoikansa tuo koulussa työskentelevän Lily…

Seinäjoen kirjaston 100 kirjaa -lukuhaaste - Valmista tuli!

Kuva
Seinäjoen kirjasto aloitti viime vuoden lopulla Suomen juhlavuoden kunniaksi 100 kirjaa -lukuhaasteen. Haasteessa pyydettiin lukemaan 100 kirjaa aikavälillä 1.12.2016 - 30.11.2017. Idea oli sen verran simppeli ja helppo, että päätin hypätä mukaan. Sain urakan loppuun elokuussa, mutta koosteen tekemistä on viivästyttänyt bloggausten kirjoittelu. Ja aivan kaikista kirjoista ei blogijuttua irronnutkaan.

Sadan luetun määrä vuoden aikana ei tuntunut kovin kummoiselta tavoitteelta (jep, luen liikaa!), mutta ennen kaikkea minua kiehtoi se, että saisin haasteesta muistokseni listan vuoden aikana lukemistani kirjoista. En muutoin jaksa tilastoida tai listailla lukemiani kirjoja, mutta haastekannustimen myötä listailu olikin varsin vaivatonta toteuttaa. Keräsin lukemiani kirjoja yhdelle sivulle tänne blogiini, ja luettu kirja päätyi aina sen kuukauden kohdalle, jolloin luin kirjan viimeisen sivun. Sen verran silti nostin rimaa, että päätin jättää listalta aivan lyhyet kirjat ja sarjak…