Oksan hyllyltä

Kirjablogeissa on muutamina edelliskesänä ollut bingotyylisiä haasteita. Oman bingohaasteen kehittely on kiinnostanut minua jo pidemmän aikaa, ja koska lukuhaasteita ei voi olla liikaa, niin päätin juhlistaa kesää 2018 kirjankansibingolla . Kirjankansibingon ideasta kiitos kuuluu Kirjankaapin kummitus -blogin Jonnalle, joka kehitteli ensimmäisen version kesällä 2015 . Tänä kesänä lukijoiden iloksi olisi tarjolla tällainen ruudukko: Kirjankansibingon ideana on, että voit laittaa ruudukkoon raksin, kun luetun kirjan kansi mielestäsi sopii ruudun sanaan. Bingo muodostuu viidestä peräkkäisestä pysty-, vaaka- tai vinoruudusta. Kaikenlaiset kirjat ovat mukana haasteessa eli voit lukea fiktiota tai faktaa mieltymystesi mukaan. Palkintoina osallistujille on luvassa kirjankansien etsimisen ja löytämisen iloa sekä (toivottavasti!) hyviä lukuelämyksiä. 😊 Bingoilu päättyy sunnuntaina 19.8.2018 eli ruudukkoa voit täyttää koko kesän ajan. Valmiista riveistä voit käydä huikkaamassa

Aloittelen Kaikkea kirjasta -blogin emännöimän Kevätlukumaratonin aivan sen viime metreillä eli maraton starttaa blogissani lauantaina 26.5.2018 klo 22.00 ja päättyy sunnuntaina 27.5.2018 klo 22.00. Päivittelen maratonkuulumisiani tähän postaukseen, ja twitteriinkin saattaa ilmaantua statuspäivityksiä. Lauantai klo 22.00. Lukumaraton alkaa ranskalaisen illan merkeissä. Valikoin lukupinostani maratonin aloituskirjoiksi novelleja ja lyhyen uutuusdekkarin: Lauantai klo 22.50: 70 sivua Kalmakääryleitä murhakastikkeessa -dekkaria luettu. Kirjan nimi ei johda harhaan: paljon, paljon puhetta ruuasta! Sivulauseissa on tapahtunut kaksi murhaa, mutta niille suotu huomio on ollut hämmentävän pientä. Taidanpa vaihtaa kirjaa ja kokeilla Makinen novelleja. Sunnuntai klo 14.40: Kalmakääryleitä murhakastikkeessa osoittautui niin heppoisen keveyksi kirjaksi, että mielenkiintoni lopahti noin 120 sivun paikkeilla ja päätin jättää kirjan kesken. Murhajuttu ei ollut edennyt mihinkään,

Ensi viikonloppuna on kirjojen ystävälle tiedossa kaikkea kivaa. Helsinki Lit tarjoaa herkkuja pääkaupunkiseudulla oleville. Itse en pääse osallistumaan näihin kirjakemuihin, mutta juhlistan kirjallista viikonloppua lukumaratonin merkeissä. Lukumaratonia emännöi Kaikkea kirjasta -blogi , ja virallinen maratonpäivä on lauantai 26.5.2018.  Oma lukumaratonini taitaa sujua puolivaloilla, sillä muiden kiireiden vuoksi en millään pysty keskittymään niin paljon lukemiseen kuin haluaisin. Edellisestä lukumaratonistani on kuitenkin sen verran aikaa, että haluan olla edes jollain tavoin mukana vaikka sivumäärä jäisikin vaatimattomaksi. Tänään kävin kirjastossa ja hups, mopo karkasi täysin lapasesta - valinnanvaraa on jälleen runsaasti: Pinon alimmainen kirja Onnen algoritmi saapui minulle yllätyspakettina, ja se vaikuttaa aivan täydelliselta kesä- ja lukumaratonlukemiselta, sillä kevyt lukeminen tuntuu sopivan minulle juuri nyt. "Miten käy, kun tekoäly päättää ryhtyä amoriksi

Luin Siri Pettersenin Korpinkehät-fantasiatrilogian avausosan  Odininlapsi melko pian sen ilmestymisen jälkeen, mutta sarja-aloitus ei vakuuttanut minua siinä määrin, että olisin innostunut etsimään jatko-osat käsiini.  No, säästyipä hyvää luettavaa kesälle 2018. Trilogian kakkososa Mätä (Jalava, 2016) nimittäin koukutti minut erittäin tehokkaasti jokunen viikonloppu sitten, ja lukea hurautin viisisataa sivuisen kirjan pikavauhtia parin päivän aikana. Trilogian päätösosa Mahti on siis tiiviisti alkaneen kesän lukulistallani. "Hirka istui selkä seinää vasten ja tuijotti ylemmässä kerroksessa olevaa kelloa. Musta aukko, kyllin ahmaisemaan hänet, jos se putoaisi. Mutta se oli ollut täällä jo kauan. Hammasrattaiden ja puupalkkien keskellä. Ja köysien, jotka juoksivat alas asti ja joista vetämällä ihmiset saivat aikaan metelin, joka herättäisi koko Vainajalan. Ehkä isänkin.     Hän karkaisi jälleen. Se olikin ainoa asia, jossa hän oli todella taitava. Häipyminen. Niinkö sen pit

Tarukirja -blogin Margit aloitti maaliskuussa 2016 Naisten aakkoset -haasteen, jossa vastataan kolmeen kysymykseen naisen nimellä siten, että etu- tai sukunimi alkaa tietyllä kirjaimella. Oma haasteeni on edennyt Z-kirjaimeen, ja tässä onkin minun naisten aakkosteni päätepiste. Jäljellä olisivat vielä Å, Ä ja Ö, mutta näihin kirjaimiin ei tunnu löytyvän kosketuspintaa naisten nimien muodossa. Siispä jätän aakkostelun suosiolla Z-kirjaimeen, ja haasteen päätösnimet ovat: Kuka on suosikkikirjailijasi? Englantilainen Z adie Smith on noussut tietoisuuteeni vaivihkaa blogivuosieni aikana. Yltäkylläisen täyteläinen ja runsas Valkoiset hampaat jätti sellaisen olon, että toinen lukukerta saattaisi avata kirjan teemoja ja henkilögallerian vivahteita paremmin. Kauneudesta sen sijaan vakuutti kertalukemalla - upea kirja, eräs suosikkejani yliopistomaailmaa käsittelevien romaanien saralla. Omassa hyllyssäni lukemista odottelee viime vuonna ilmestynyt Swing Time . Smithin romaaneissa mi

Tein kirjaston sarjakuvaosastolta loistavan löydön kesän ensimmäisinä päivinä: Pauli Kallion ja Reetta Niemensivun Lyhenevä kesä - Tarzaneita, astronautteja ja poppareita (Suuri Kurpitsa, 2016) ja Lyhenevä kesä 2 -Riemua ja rähinää (Suuri Kurpitsa, 2018) olivat todella pirteää ja hauskaa luettavaa auringosta nauttimisen lomassa. Samalla hieman nolostellen huomasin, että hups heijaa, Lyhenevästä kesästä voi nautiskella joka sunnnuntai paikallisessa Kaleva-lehdessä. Onpas mennyt ohi silmien vaan ei mene enää. Kuusi ruutua lapsenomaista riemua kesästä piristää takuuvarmasti minun sunnuntaiaamujani jatkossa. Sarjakuvan tapahtumat sijoittuvat noin vuoteen 1970 eli aikaan, jolloin normiperheessä ei tiedetty somen ihmemaasta, kännyköistä, tietokoneista eli ei paljon mistään, mikään nykyään määrittää arkielämää. Itse olen kyseisen vuosikymmenen lapsi, joten sarjakuvan päähenkilöiden Anteron, Annikin ja Jaakon huolettomat kesäpäivät näyttäytyvät minulle ihan vaan pikkuisen nosta

Richard K. Morganin Muuntohiili (Like, 2007) kökötti niin muhkeana ja näyttävänä pokkarina lähikirjaston pikalainahyllyssä, että oli pakko lukaista takakannen teksti. "Kyberbunkin ja kovaksikeitetyn dekkarin saumaton yhdistelmä, hämmästyttävä esikoisromaani" , toteaa The Times. Kyberpunkista en tiedä mitään, mutta kovaksikeitetyt dekkarit ovat jo tutumpaa kamaa, ja kun etukansi tiivisti kirjan tyylin scifi-noir -trilleriksi, niin alkoi kovasti kuulostaa siltä, että Muuntohiili voisi olla erinomainen aivat vapaalle -kirja. Niin olikin! Kovaksikeitetyn tyylin ystäville voinkin suositella Muuntohiiltä todella lämpimästi. Nyt on tarjolla noiria vähän erikoisemmilla mausteilla! "Kun ei ole ystäviä ja nainen, jonka kanssa on viettänyt yön, on aiheuttanut riipivän päänsäryn ja häipynyt mitään sanomatta, vaihtoehdot ovat vähissä. Nuorempana minulla oli tapana lähteä Newpestin ankeille syrjäkujille haastamaan riitaa. Harrastukseni seurauksena muutama sai puukosta, ja minä p

Kaivelin bloggausjonostani pari maaliskuussa luettua kirjaa, jotka kuittaan miniarvioilla (jotta saan jonon nytkähtämään huhtikuun luettuihin...): Heikki Kännö: Mehiläistie (Sammakko, 2017) Bongasin Kännön kirjan luettavakseni  Tähtivaeltaja -palkinnon ehdokkuuslistalta, ja tämä erikoinen, todellisuuden rajoja venyttelevä moniulotteinen romaani on totisesti saamansa ehodokkuuden arvoinen. Luin kirja vailla muita ennakkotietoja kuin takakannen teksti, ja näin Mehiläistie onkin parhaimmillaan. Kerron silti sen verran, että taiteilija Joseph Beuysin liepeille punottu arvoituksellinen juoni vie lukijaa natsien hallitsemasta Berliinistä nykyaikaan ja jonnekin niiden välimaastoon. Metafysiikka, taiteet, kyseenalaiset menetelmät vallan tavoittelussa - Mehiläistie n hitaasti aukeavasta juonesta löytyy kaikkea tätä vetäviin käänteisiin paketoituna. "Puhuimme aiemmin haamuista ja hallusinaatioista, mutta jospa pohjimmiltaan emme itse ole kuin elektronien väreilemä harha?"   

Norjalainen Siri Pettersen tuli muutama vuosi sitten fantasian ystävien tietoisuuteen Korpinkehät-trilogiallaan. Minulla ko. sarjan lukeminen jäi ensimmäiseen osaan (mutta huom! toinen osa Mätä on jo varattuna toukokuun lopun lukumaratonin pinoon!), mutta Pettersenin nimi jäi sen verran muistin nurkalle keikkumaan, että oli mukavaa bongata kevään kirjakatalogeista Pettersenin uutuus, Kupla (Jalava, 2018). Kupla ottaa reilusti etäisyyttä Korpinkehiin, sillä nyt ei olla fantasiamaailmassa vaan aivan tavallisessa koulu- ja lähiöarjessa. Tai siis arki on kovin tavallista niin kauan kunnes kirjan päähenkilö Kine löytää hautausmaalta oudon lasikuulan. Taskunpohjalla kotiin kulkeutuvasta kuulasta kehittyy salavihkaa suuren suuri kupla, jonka sisään vain Kine pääsee, ja tässä on herkullinen alkuasetelma kirjan tapahtumille. "Kine astui askeleen lähemmäksi. Kupla ei liikkunut. Se pysyi paikoillaan kuin valtava saippuakupla, jonka sisällä oli valtava muumio.     Okei, Kine oli ol

Käynnistin naisten elämäkertoihin ja muistelmiin keskittyneen Naisen tie -lukuhaasteen viime syksynä, ja on loppukoosteen aika.  Haasteeseen luettiin huima määrä kirjoja. Osallistujien koosteissa on kirjoja moneen makuun, sillä alla olevalta luettujen listalta löytyy perinteisten muistelmien ja elämäkertojen lisäksi autofiktiota, sarjakuvia ja esseitä. Upea kokoelma erilaisia naisten polkuja! Vain kaksi kirjaa keräsi useamman kuin yhden bloggauksen. Nämä kirjat olivat Koko Hubaran Ruskeat tytöt ja Laura Gustafssonin Pohja . Luetuissa näkyykin mukavasti lukijoiden erilaiset kiinnostuksen kohteet, ja jonkin verran myös taannoinen maamme juhlavuosi ja tänä keväänä ajankohtainen sisällissotateema. Näitä kirjoja haasteeseen luettiin - nyt kannattaa poimia lukuvinkit talteen: Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa   (Kirjasähkökäyrä-blogi) Alison Bechdel: Hautuukoti   (Eniten minua kiinnostaa tie -blogi) Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia (Kirjasähk

Huomenna, perjantaina 4.5.2018, pärähtää elokuvateattereihin leffaversio Becky Albertallin YA-romaanista Minä, Simon, Homo Sapiens (Otava, 2017). Kirjan suomenkielinen käännös ilmestyi viime vuonna, ja taisin silloin ohimennen noteerata joitakin bloggauksia. Lukupuuhiin innostuin silti vasta nyt, kun minulle tuli kysely, haluaisinko arvostelukappaleen kirjasta. Miksipäs ei, Young Adult -kirja voisi piristää kevään lukupinoa, ajattelin - ja niinhän se teki. Albartellin kirja on ehdottomasti kevääni sympaattisin, hyväntuulisin ja kaikin tavoin söpöin kirja. 💝 Kirjan perusidea on simppeli: 16-vuotias Simon on homo, muttei ole kertonut sitä vielä kenellekään. Paitsi Bluelle, sähköpostikaverilleen, jonka oikeaa henkilöllisyyttä hän ei tiedä. Simon harrastaa koulussa näyttelemistä, mutta tietokonehommat eivät ole kovin hyvin hallussa. Niinpä hänen koulukaverinsa Martin pääsee vahingossa lukemaan Bluelle lähetettyjä sähköposteja ja ruutukaappauksen avulla Martin päättää kiristää Simonia.